Lähdimme Azoreilta hieman alkuperäistä suunnitelmaa eli Helatorstaita aiemmin koska tavoitteena on väistää Atlantilta tuleva melko voimakas matalapaine. Yleensä matalapaineet kulkevat Azoreiden pohjoispuolelta Brittein saarille mutta nyt Atlantilla seilaava kulkeekin poikkeuksellisesti kohti Iberian niemimaata siksi, että ns. Azoreiden korkeapaine ei ole vielä muodostunut. Meidän kannalta tämä tarkoitti siis sitä, että lähdimme matkaan hieman aiemmin yrittäen päästä sen alta pois. Toistaiseksi näyttää siltä, että strategiamme onnistuu. Tarkemman käsityksen asian vakavuudesta saa oheisesta kuvasta. Euroopan kansojen elämän kannalta tämä tarkoittaa sitä, että britit ja skandinaavit jäävät pariksi päiväksi ilman vesisadetta, mutta sen sijaan portugalilaiset ja espanjalaiset saavat poikkeuksellisesti kaivaa esiin sateenvarjonsa.  Sadekuuroja kuitenkin tulee toisinaan meidänkin niskaan mutta mukava n. 6 – 9 m/s lounaistuuli on hienosti vauhdittanut matkaamme ja vuorokauden aikana maileja on kertynyt noin 180, osa matkasta on mennyt genoan ja osa genaakkerin kanssa. Keli on ollut kuin lomapurjehdusta Itämerellä parhaimmillaan – myös ystävämme delfiinit ovat käyneet saattamassa meitä useaan kertaan.

 

Viiden hengen työvuorolista ja yön tuplamiehitys on tarkoittanut aiempaa useampia ohjausvuoroja. Pienet tekniset ongelmat eivät ole jättäneet Mearraa rauhaan: tänään moottori ei suostunut lähtemään käyntiin. Ongelma kuitenkin ratkesi nopeasti Volvon ilmauksen avulla ja heti koneen käynnistyttyä saimme myös tuulta sen verran että matkanteko saattoi jatkua tuulivoiman avulla. Tämän hetken akuutein ongelma liittyy siihen, että veneestä on loppunut salmiakki. Yritämme kuitenkin elää tämän tilanteen kanssa eikä tällä ongelmalla ilmeisesti päästä kovin korkealle maailman merenkulkijoiden kohtaamien haasteiden listalla. Raportoimme päivittäin matalapaineen väistön onnistumisesta.

 

 

Mearralla kaikki hyvin