Sijaintimme 18:03.4S 67:23.0E

 

Ehdotin eilen, että blogissa voisi vähän kiteyttää tuntoja matkastamme halki Intian valtameren. Siihen vahtipäällikkö tokaisi, että sitähän ne meidän lukijat juuri haluavat kuulla. Yritin perustella. No, toinen tokaisi, että jotain lyyristäkö ajattelit. No en ihan sitäkään. Ajattelin, että voisi vaikka verrata Tyyntä merta ja tätä Intian valtamerta. No, kirjoita siihen sitten, että Tyyni meri oli tyyni ja Intian valtameri on Intian vieressä. Yritä tässä nyt sitten!

 

Intian valtameri on vauhdikas, märkä ja yllättävän kylmä.

 

Vauhdikas. Vuorokausimatkat kolkuttelevat päivittäin 200 merimailin rajapyykkiä ja parhaimpina päivinä ylikin. Saamme Mearran huimaan vauhtiin lähes ilman mitään purjemanöövereitä. Mitä nyt välillä reivaamme 2. reiviä sisään ja pienennämme jenniä, eli keulapurjetta. Ja sitten taas avataan vähän enemmän purjeita esiin. Täysillä purjeilla emme juurikaan ole ajaneet. Halssia ei ole vaihdettu kertaakaan. Förstikin on lopettanut genaakkerista haaveilun ja purjepussi on pysynyt visusti kannen alla. Tuuli on ollut selkeää, mutta napakkaa.  Lähestymme Mauritiusta ennätysvauhtia ja saavumme perille reilussa 12 vuorokaudessa ennakoidun 14 sijaan.

 

Märkä. Meitä peloteltiin etukäteen Intian meren vastaisella, yli 4 m swellillä ja myrskylukemiin nousevilla sadekuuroilla. Onneksi swelli ja aallokko ovat olleet kohtuullisia ja sateita on ollut tosi vähän. Märkää on kuitenkin ollut. Vaikka Mearra voittaa suvereenisti koko sodan, joudumme vähän väliä ottamaan melkomoista nokkapokkaa meren kanssa, kun iso aalto pärskähtää laitaa vasten, kallistaa venettä ja heittää täyslaidallisen istumakaukaloon. Nokkapokka ei katso aikaa eikä paikkaa. Oli sitten ruokahetki, tai miehistöllä juuri puhtaat ja kuivat vaatteet, vettä roiskuu. Toissailtana Förstin ja Puosun takakajuuttaan lensi avoimesta ikkunasta ainakin 30 litraa suolavettä kastellen petivaatteet läpikotaisin.

 

Yllättävän kylmä. Aalto tulee suoraan eteläiseltä jäämereltä. Meriveden lämpö on laskenut 30 asteesta 26 asteeseen, eli suomalaisen uimahallin veden lämpöihin. Siis kylmää. Iltapäivällä joskus 3 paikkeilla, kun aurinko jää purjeen taakse, ei istumalaatikossa enää pärjää uimapuvulla. Mearra-takkia ja pitkähihaista on vedettävä päälle. Yövahdissa ei sortseissa istuta. Mustojen alle tekee mieli laittaa pitkät kalsarit ja merinovilla takin alla ei ole liikaa. Usein yövahti nähdään lisäksi kääriytyvän fleesehuopaan ja vetävän buff kauluria niskan suojaksi.

 

Tyyni valtameri oli  leppoisa, vain ajoittain sateinen ja ehdottomasti lämmin.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin!