Torstai 28.1

Sijaintimme 09:22.1N 79:57.1W

 

Heti alkuun, Mearra Nieidan miehisto pahoittelee, etta rakkaat lukijamme, eilen aivan turhaan avasitte tietokoneenne. Blogipaivitys jai ikava kylla valiin, syyna lahtokiireet San Blasista ja muutamat yllatyksena tulleet tapahtumat. Ei kuitenkaan mitaan vakavaa, alkaa huolestuko, vaan ihan positiivisia juttuja.

Eilen tiistaina siis nostimme ankkurin ja lahdimme San Blasin tutuksi tulleesta poukamasta heti aamiaisen jalkeen. Saimme kuitenkin vinkin, etta Little Dog Islandilla, San Blasissa, on aivan erinomaisen kaunis koralliriutta, joten paatimme pysyhtya matkan varrella sinne snorklaamaan. Koralliriutta oli pysahtymisen vaartti ja siina meressa hurahti uidessa muutama tunti. No, sitten olikin lounasaika. Saaressa oli myos yksi pieni, etaisesti ravintolaa muistuttava puurakennus, jossa nautimme lounaan. Puolet meista soi kanaa, puolet kalaa ja Jaana ayriaisia. Siis yhteensa seitseman ruoka-annosta ja tuoretta ananasta ruuan paalle. Sen jalkeen olikin vuorossa kumiveneen tyhjennys ja veneen kylkien pesua. Jalkimmainen siksi, etta nayttaisimme tyylikkailta kun saavumme Coloniin.  Siina kello oli neljan maissa vihdoimme paasimme lahtemaan liikkeelle. Edessa oli normaalit venerutiinit. Teimme tyovuorot, kuka tekee ruuan, menuut mietittiin ja tiskivuorot jaettiin, paatettiin ketka ovat yolla vahdissa ja sen selllaista. Turun saariston kalojen kauhu, Jukka, viritteli siimat kuntoon ja valitsi taas vieheet huolella. Juuri kun oli sopiva aika veneessa syventya kirjallisiin toihin, niin eikos taas ollut kireita siimoja takakannella. Siita sitten porukalla kalahommiin. Meilla se menee aina  suunnilleen niin, etta puolet porukoista ahkii vavan varressa ja toinen puolikas tunkee kameroineen hakemaan hyvia kuvakulmia ja ikuistamaan tuota tilannetta. Siina sita sitten ollaan koko porukka noin kahden neliometrin kokoisessa tilassa veneen takakannella. Ja sitten kun kala on saatu ylos, niin puolet porukasta punkee kalakainalossa kameroiden eteen ja toinen puolikas ottaa kuvia. Eihan siina hassakassa kukaan sitten ehdi kirjoittaa naita tarkeita viesteja sinne teille rakkaille kotijoukoille ja lukuisille ystavillemme.

Illan menyy meni tietty uusiksi, kun viisikiloinen Yellow Fin Tuna paatyi suomalaisten herkkusuiden illallispoytaan.

Yo meni sitten aika kevyissa tuulissa kohti lantta. Dieselkin puksutti yolla muutaman tunnin. Aamulla olimme kivasti perilla kahdeksan aikoihin taalla Shelter Bayssa, Colonin kaupungin pohjoispuolella. Tama  satama on vanha armeijan tukikohta niilta ajoilta kun Panaman kanavaa hallitsivat amerikkalaiset. Satamassa on kohtalaisen kivat fasiliteetit. Loytyy siistit suihkut ja vessat, kiva ravintola, jossa tanaan illalla syomme, terassi seka pieni minimarket. Myos pesulapalvelut ilahduttavat hikisia lakanoitamme.

Ainoa haittapuoli tassa satamassa on se, etta se sijaitsee niin sanotusti huitsin vitelikossa eli keskella ei mitaan. Taalta on Colonin kaupunkiin vajaan tunnin matka, riippuen Panaman kanavan liikenteesta. Nimittain aina kun laiva menee kanavan lapi, ja niitahan menee, autoliikenne pannaan poikki.

Ja sitten paastiinkin itse asiaan eli Panaman kanavaan. Se onkin juuri se syy, miksi taalla Sheltter Bayssa olemme. Koko WARCin venearmada keraantyy naina paivina tanne ja sunnuntaina alkaa sitten taman purjehduslegin yksi jannittavimmista vaiheista, Panaman kanavan lapiajo. Kavimme jo nyt iltapaivalla opastetulla retkella kanavan Karibian meren puoleisella sululla, Gatun Locksilla. Taytyy sanoa etta meidan insinooripainotteinen miehistomme oli kertakaikkisen otettu nakemasstaan. Panaman kanava on todella vaikutta insinoorityon nayte. Jopa humanistit olivat otettua, mika jalleen kerran todistaan sen, etta meissa kaikissa asuu pieni insinoori. Kerromme lisaa kanavasta ja sen historiasta lahipaivina, joten pysykaa kanavalla. Muutama fakta kuitenkin. Kanava valmistui vuonna 1914. Se oli aluksi amerikkalaisten hallinnoima mutta siirtyi Panama lipun alle vuonna 1999. Kanavan laajennustyot alkoivat vuonna 2007 ja uusi, entista suuremmille aluksille tarkoitettu kanava avataan tana kesana. Kanavan kaytosta peritaan maksu. Maksun suuruus riippuu laivan koosta ja lastin maarasta. Mearra Nieidan kanavamaksu on 800 dollaria. Tuon kuvassa nakyvan rahtilaivan kanavamaksu on noin 250 000 dollaria.

Micke on viimeiset kolme viikkoa kayttanyt kaiken vapaa-aikansa lukeakseen David McCullough`n kirjan The Path Between The Seas, The Creation of the Panama Canal 1870-1914. Kirja on kuulemma erittain kiehtova, ainoa huono puoli on sen paksuus, 698 sivua. Micke on kuitenkin luvannut pitaa meille tanaan illalla esitelman kirjan pohjalta ja siita esitelmasta me jaamme teille, rakkaat lukijat, parhaat palat tulevina paivina.

Tanaan siis illalla ohjelmassa ruokailu taalla Sheltter Bayssa ja Micken esitelma. Huomenna tutustuminen Colonìn kaupunkiin ja ruokaostosten tekeminen taalta Tahitille. Lauantaina teemme kokopaivan retken Embera intiaanien kylaan. Tosin talla viikolla emme ole muita ihmisia nahneetkaan kuin intiaaneja siella sun taalla. Ei siina mitaan, mukavaa porukkaa ovat olleet. Ja sunnuntaina puolen paivan aikaan Mearra Nieidan vuoro on kohdata Panaman kanava ja edessa siirtyminen Tyynen valtameren puolelle.

Taalla siis kaikki hyvin ja tunnelma miehiston parissa on kovin odottava tulevan kanavan lapikulun suhteen.