Sijainti 13:53.1S, 38:57.1W

 

Tämä lauantai jää taatusti miehistön mieleen yhtenä reissun ihmeellisimmistä seikkailupäivistä!  Heti aamutuimaan lähdimme Sandron pikaliipparilla kohti Rio Marau-jokea. Ajoimme James Bond-tyyliin hurjaa vauhtia noin 30 mailia pitkin mangrove metsien läpi mutkittelevaa jokea, jossa välillä veden syvyys oli ruhtinaalliset 1 metri. Täysin asumattomalla tiettömällä taipaleella noin reilun tunnin ajon jälkeen mangrove loppui ja vastaan nousi yhtäkkiä kallioseinämä, jota pitkin valui makean veden putous; olimme saapuneet Rio Maraun alkulähteelle!  Eipä muuta kuin vene ankkuriin ja vesiputoukselle kiipeilemään ja kylpyyn. Aivan epätodellinen tunnelma kylpeä keskellä viidakkoa makean veden alla!

 

Matka jatkui kohti Camamun kylää, joka jälleen meni kategoriaan “takana lupaava tulevaisuus”. Kylässä oli aivan ihastuttava “Historic Centrum” noin keskiaikaisine kirkkoineen ja siinäpä se. Muuten ajan hammas oli koetellut kaupunkia ja talot olivat toinen toistaan rupsahtaneempia. Myynnissä oli useita tekevälle miehelle sopivia kohteita (ks. kuvaliite). No, kaupungissa oli hieno satama, josta saimme kolmeen kanisteriin Mearralle paljon kaivattua diesel täydennystä ja siellä nautittiin myös maittava lounas.  Matkalla Camamuun pysähdyimme muuten Cajaiban kylässä, jossa sijaitsi paikallinen telakka; Etelä-Amerikan suurin puulaivoja valmistava telakka! Laivainsinöörimme Timo oli haltioissaan, uusia businessmahdollisuuksia ehkäpä tietoturvan sijaan?

 

Illan suussa “kotisataman” rannassa nautimme jumalaisesta auringonlaskusta Barra Granden laguunissa ja voivottelimme tätä valtameripurjehduksen rankkuutta; Un mas Caipirinha!

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin.