25.11.2016
Sijaintimme 28:47.4S 32:04.9E
Tuuli-ikkuna on avautunut ja aiomme irrottaa köydet Zulumaan venekerhon laiturista illan pimetessä. Tavoite on päästä Port Elisabethiin saakka, jonne on neljä ja puolisataa mailia, mutta todennäköisesti ikkuna riittää vain East Londoniin saakka. Niin tai näin, mutta on mukavaa taas päästä jatkamaan matkaa!
Valmistautuminen on tehty huolella. Vahasimme eilen veneen kyljet ja skrapasimme vesirajaan kertyneet näkit pois. Työn olisi voinut ulkoistaa kohtuullista korvausta vastaan venekerholla ahkeroiville työmiehille. Päätimme kuitenkin tehdä työn koko miehistön yhteisenä talkooponnistuksena. Kimmo kyykki vesirajassa spatulan kanssa, Jukka hinkkasi vesirajaa pitkävartisella harjalla, Jaana levitti vahaa ja Noora tuli perässä Siuntion lammaskarvojen kanssa kiilloittamassa. Sakke hääräsi milloin vesirajassa ja milloin kannella siivoamassa kaiken maailman sotkuja. Pekka käänsi veneen laiturissa toisin päin, niin saimme molemmat kyljet hoidettua alta aikayksikön. Tämä oli teambuildingia parhaimmillaan ja samalla Mearra sai kokovartalokuorinnan ennen joulunviettoa Kapkaupungissa.
Valmistautuminen jatkui Kurre Lindströmin oppien mukaan tekemällä jotain ihan muuta kuin itse asiaa, eli purjehdusta. Pääjoukko, Noora, Sakke, Kimmo ja Jukka, lähti Meerenseen golfkentälle ottamaan mittaa kentällä juoksevista impaloista, aidan takana köllivistä jättimäisistä krokotiileista ja kentän poikki juoksevistä jättilaiskilpikonnista. Noora, joka oli kiertämässä elämänsä ensimmäistä täyden kentän kierrosta, sai opetuksen, josta ei taida jatkopeleissä kuitenkaan olla mitään hyötyä: krokotiilit erottavaan sähköaitaan ei kannata koskea edes golfhansikkalla. Lammastilan tyttönä sähköaidat ovat onneksi tulleet Nooralle tutuksi ja kommelluksesta selvittiin kunnialla. Jälkijoukko, Jaana ja Pekka, tulivat klubille vasta illallisaikaan. Jaana tuli veneeltä juosten ja ennätti lyödä ämpärillisen palloja harjoitteluradalla ja sai myös opetuksen: jäähtyvällä lenkkihiellä rehkimisestä seuraa revähdys kyljen pikkulihaksissa. Pekka ei juossut vaan tuli taksilla. Kapteeni oli kuitenkin tehnyt yli puolentoista tunnin kävelylenkin aikaisemmin iltapäivällä.
Viimeinen valmistautumisriitti oli Mearran kalastusvälineiden täydennys. Jukka ja Kimmo ostivat kassillisen uusia örkkejä ja vaihtoivat vapaan uuden, kestävämmän siiman. Isot tonnikalat ja doradot, here we come!
