Sijaintimme 16:02.4S 142:28.3W

 

Matka Marques saarilta Tuamotu atolleille kestaa noin kolme vuorokautta. Perille on syyta tulla oikean valon ja vuoroveden aikaan. Sopivia aika saapua on joko keskipaiva tai sitten juuri ennen auringon laskua. Keskipaiva on naista parempi. No, me lahdimme liikkeelle kolme vuorokautta sitten ja jo ensimmaisen paivan jalkeen tuli puhe nopeuden saatamisesta niin, etta olisimme perilla tuossa keskipaivan ikkunassa. Riittaako vauhti, pitaako ajaa koneella ja koska saataminen pitaa aloittaa? Tuohon keskusteluun Anne-Maria osuvasti totesi, etta hei, mehan olemme maailmanymparipurjehduksella ja niinpa me olemme jo perilla. Hyva pointti! Lopetimme saatamisen ja paatimme nauttia matkasta.

 

Ensimmainen atolli, Raroia, tuli horisonttiin vahan ennen puolta paivaa – ilman saatamista. Nama matalat atollit tulevat nakyviin vasta kahdeksan mailin kohdalla ja Jukka tarkkana tahystajana bongasi palmusaaren ensimmaisena. Raroian riutan keskella on ikaan kuin sisajarvi, johon on vain yksi  sisaanajoreitti. Siita sisaan ja ankkurointi kylan rantaan, Anne-Marian valmistama ranskalaistyyppinen lounas juustoineen ja pateineen ja sitten kylaa tarkastamaan.

 

Kyla oli outo yhdistelma uutta infraa ja pysahtyneisyytta. Uusi betonitie, aurinkokenno-katuvalot, lautasantennit ja upouudet sadevedenkeruusailiot leimasivat kylanraittia. Kylasta loytyi kaksi kauppaa. Molemmat kauppiaat kertoivat tulleensa saarelle Uudesta Galedoniasta tarkoituksena rikastua helmifarmarina. No, toisin kavi, mutta ehka ei kuitenkaan ihan huonosti – kauppiailla oli vaaraa hankkia riittavasti sahkokapasiteettia ja siksi heilla on kylan ainoat pakastealtaat ja kauppa kay. Toinen kauppiaista, Richie, osoittautui oikeaksi paikalliseksi marttayhdistykseksi. Han kertoi tuoneensa saareen ensimmaiset kanat ja kukot ja opettaneensa kylalaisille vihannesten kasvattamista. Nyt kanoja ja kukkoja vilisee pitkin pihoja. Uusimpana ja aivan uunituoreena uutuutena saareen oli eilen tullut kaksi vuohta. Nuo vuohet oli tuotu pienen purjeveneen keulapiikissa Nuku Hivalta. Jessica ja miehensa, nuoret amerikkalaiset, olivat soittaneet Richielle, etta olisiko hanella jotain tuliasitarpeita Nuku Hivalta. Pyynto oli ollut kaksi vuohta ja nyt ne ovat taalla. Kaksi mormoonipoikaa pelasi kylan lasten kanssa lentopalloa samalla kun kylan opettaja piti nuorisolle lentopallokerhoa. Kaikkein kummallisin asia oli kuitenkin vanhan rouvan hieno ja isohko talo, joka oli kiinnitetty maahan ainakin kahdellakymmenella tukevalla vaijerilla. Rouva oli tosissaan varautunut El-Ninon hirmumyrskyihin.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin