Tico Tico Koti Koti

17.4.2017

Sijainti: 17:03.9N, 61:53.1W


Kyllä sattui kaikkien aikojen kotiinpaluukeli TicoTicon rippeille kun aamulla heräsimme Jolly Harbourin ulkopuolella: vettä satoi kuin aisaa ja koko taivas mustanharmaan pilven peitossa. Meressä oli huomattavasti lämpimämpää kuin Mearran sitloodassa.

 

Sen lisäksi, että tämä harmaa vesisadepäivä on oiva tapa aloittaa totuttautuminen suomalaisiin kevät/kesäkeleihin, heijastelee vallitseva matalapaine sopivasti purjehduksen tähän päättävien Kirsin, Tumpin ja Timon haikeutta lopettaa tämä paratiisisaarten kiertely ja avomerikarhuilu, jota tuolla Brasilian päässä tuli sitäkin sopivasti harrastettua.

 

Takana on noin 15 saarisatamaa (lopetimme tarkan laskemisen), upeita beacheja, kilpikonnia, riuttoja, kohtuuttomasti hummerinpyrstöjä, muutamia onnistuneita Herttakierroksia ja muutamia ei sitten niin onnistuneita. Shangissa ovat myös kortit kuluneet. Merielämään on totuttu ja matkapahoinvoinneista toivuttu. Ruokaa on kokattu aivan vinossa, turkkilaista saunaa muistuttavissa lämpö- ja kosteusolosuhteissa.  Suomen politiikka ja talouselämä on pantu järjestykseen, Trump haukuttu mitä moninaisimmin tavoin ja Nokian maailmanvalloituksen historian pitkä oppimäärä kuulusteltu Tumpilta. Pekka on todistetusti myös opetellut Caesar-kastikkeen 7 ainesosaa ja osaa ne kuulustelussa peräti sujuvasti ! Karibian saarten välille on kylvetty Timon toimesta lippalakkeja ja vähän flipflopejakin. Siinä välissä on välillä nukuttu. Valvottu ei ole, kukapa jaksaisi lomalla valvoa. Saaret ovat olleet vielä kauniimmat kuin postikorteissa, paratiisin olosuhteet kerta kaikkiaan.

 

Mearra Nieidalla on ollut käsittämättömään gourmet tasoon noussut cuisine ja laadukas joskin volyymiltään niukka viinikellari. Sen antimet onkin nautittu sitä suuremmalla arvostuksella ja oman edun vahtimisella. Viinipullon jako neljään, viiteen tai kuuteen yhtä suureen lasilliseen sujuu kaikilta nyt kuin ydinvoimalan laborantilta, millilitran tuhannesosan tarkkuudella.

 

Ah näitä aurinkoisia päiviä ! Ah seiloreiden yhteistä kokemusta ja joukkuehenkeä ! Ah upeita auringonlaskuja ! Ah kaveruutta parhaimmillaan ! Ah pelleilyä valokuvien ja blogein kautta laajalle lukijakunnalle !  Suuret kiitokset legikavereille – myös jo kotiin palanneille Sarilla ja Mirkalle – unohtumattomista yhteisistä kokemuksista. Ja kiitokset puosu Jaanalle prosessien täsmällisestä ohjailusta, försti Jukalle leppoisasta jebuloinnista tiukan purjehdus- ja veneenkäsittelyopetuksen lisäksi ja kippari Pekalle koko hankkeen synnyttämisestä ja toteuttamisesta ja koko meiningin isällisestä lukkaroinnista, loputtomien immigraatiosimputusten hoitamisten lisäksi. Kantapeikoille erityisonnittelut maailmanympäripurjehduksen suorittamisesta ja siitä että saimme olla mukana maalilinjan ylityksessä, vasta silloin tajusimme mekin edes osittain mitä te olette tulleet tehneeksi.

 

Tunnettu filosofi on saanut meidät kaikki aina määräajoin toteamaan: Aina voi mennä huonommin.

 

Kiitos myös rouva Mearralle, joka eilen sivuutti viidenkympin (50.000 mpk) rajapyykin.  Onnellista tulevaisuutta maailman merillä.

 

Tico Tico kiittää. Over and out. Mearra Nieidalla kaikki hyvin .

JPEG image

JPEG image