Viidennen vuorokauden yö merellä eteni vauhdilla Suwarrowia kohti. Täyden kuun valaistessa menoa, päätimme poikkeuksellisesti pitää spinnun ylhäällä myös yöaikaan, vaikka tuuli puhalsikin paikoin lähemmäksi 10 metriä sekunnissa. Vasta neljän aikaan aamuyöstä, vahtivuoron vaihtuessa ja tuulen yltyessä kymppiin, päätimme vaihtaa kevyen tuulen spinaakkerin spiirattuun genoaan. Tämä ei muuten ihan nappia painamalla pimeässä tapahdu, erityisesti kun kuukin oli juuri tuolloin mennyt pilven taakse. Puolen tunnin jumpan jälkeen purjeviritykset olivat taas kuosissaan ja meno tasaantui paremmin cruising-purjehduksen soveltuvaan olotilaan. Aamusta totesimme yhteen ääneen, että vaihto osui ajallisesti nappiin, kun tuuli nousi vielä noin 13 metriin sekunnissa ja Mearra meni myötätuuleen ilman spinnuakin parhaimmillaan yli kymmenen solmua.

 

Suwarrowille, joka on Tahitilta yhtä kaukana kuin Helsinki Färsaarilta, saavuimme tarkalleen viiden vuorokauden matkanteon jälkeen klo 11 (Tahitin aikaa). Tämä paikka on todella kaukana ihan joka paikasta. Viiden vuorokauden aikana emme nähneet yhtään laivaa emmekä edes yhtä ainutta yli lentävää lentokonetta, eli olemme todella fraasin oloisessa “in the middle of absolutely nowhere” nimisessä paikassa.

 

 

Suwarrow kuuluu Cookin saarin ja matkan aikana siirryttiin yksi pykälä aikavyöhykettäkin eteenpäin. Saaren historia on varsin mielenkiintoinen. Ensimmäiset viralliset maininnat ovat vuodelta 1814. Tuolloin venäläinen tutkimusmatkailija Lazareff saapui tänne Suwarow nimisellä laivalla. Siitä nimi atollille. Tämän pitäisi olla oikea aarresaari. Huhujen mukaan tänne on haudattu arkullisia kultarahoja ja aseita. Rannasta on kuulemma löytynyt merimiesten luurankoja ja aarteiden suojelemiseksi rakennettuja kivimuureja. Joka muistaa Mauri Kunnaksen kirjan kuvauksia merirosvoprinsessa Hipsusta ja kumppaneista saanee käsityksen, mitä aarteita täällä voisi olla. Vuosien saatossa näille atolleille on haaksirikkoutunut monen laisia seikkailijoita. 1860 saarella haaksirikkoutui seitsemän seikkailijaa ja he olivat täällä kolme kuukautta. He elivät kookoksella, kalalla, linnun munilla ja kilpikonnan lihalla. Kuuluisin atollille asettunut seikkailija oli uusi seelantilainen Tom Neale. Tom tuli atollille ensimmäisen kerran vuonna 1951 ja eli Robinson Crusoe tyyppistä elämää aina vuoteen 1978 saakka. Tom on kirjoittanut kirjan An Island to Oneself elämästään täällä atollilla ihan yksin. Nyt saarella asuu puolet vuodesta Harry ja Vahine, pariskunta, joka toimii saaren talonmiehinä. Harry ja Vahine eivät nyt vielä olleet muuttaneet tänne, mutta visiitti heidän talolleen antoi kuvan siitä, että aika lailla Robinsonin hengessä täällä vieläkin eletään; ainakin 5 riippukeinua löytyi palmupuista eri puolelta saarta.