Viikko Salvadorissa meni yhdessä hujauksessa. Bahia Marina ja Salvadorin vanha kaupunki, Pelourinho, tulivat tutuksi. Meitä varoiteltiin taskuvarkaista ja kaiken maailman ryöstäjistä monen sorttisine taktiikoineen. Tuosta rastista selvisimme ainakin toistaiseksi kunnialla. Rahat, kamerat ja passit ovat edelleen tallella. Tosin kapteenin perstaskusta joku ryökäle sai napatuksi  passikopion. Eli kyllä varovainen pitää olla.

 

WARC kisaleki Kapkaupungista St Helenan kautta Salvadoriin toi meille kakkossijan. Trilium, tuo hidas ja raskas Hallenberg Rassy, otti voiton meidän nenän edestä. 74-vuotiaan Denniksen kipparoima alus oli jo alussa päättänyt, etteivät he käytä moottoria ollenkaan ylityksellä. Taktiikka kannatti, sillä vaikka voitimme heidät absoluuttisessa ajassa pari kolme vuorokautta, moottorimarssit tyynessä verottivat sijoitustamme. Olimme iloisia Triliumin puolesta. Voitto oli heille iso juttu.

 

Kisan myötä sanoimme kiitokset ja hyvästit Turille ja Jussille. Miehet olivat mitä mainiointa purjehdusseuraa ja loistavia kokkeja – Turikin, vaikka yritti toisin väittää. Salvadorissa saimme mukaamme Maarit Jaantin, Turun hurjan merikarhun. Tästä jatkamme matkaa viisikkona Pekka, Jukka, Timo, Maarit ja Jaana kohti Cabedelon karnevaaleja.

 

Seilaamme tulevan viikon Salvadorin lahdella ja jokisuistoissa. Viime yön ja nyt tulevan yön olemme ankkurissa Ilha Do Bom Jesus saaren poukamassa. Saaressa on viehättävä pikkukylä. Iso kirkko, värikkäitä kalastusveneitä, ei yhtään autoa ja iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Kylän nuoret treenasivat tulevia karnevaaleja varten ja olivat pukeutuneet kammottaviin Halloween naamareihin. Ihmiset halusivat tulla meidän kanssa valokuviin ja saaren tuulisurffimestari tarjosi meille hampurilaistemme kyytipojaksi loistavan pullon Chileläistä punaviiniä. Illalla rannan pojat kantoivat laskuveden vuoksi kuiville jääneen kumiveneemme vesirajaan. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin.