St Helenan huomassa

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Thu 19 Jan 2017 09:38

19.1.2017

Sijainti 15:57.0S, 05:46.0W


Terveisiä St Helenalta. On todella hienoa olla täällä. Meillä on takana pitkä ja onnistunut merimatka ja edessä mahdollisuus tutustua saareen, joka jo ensi tuntumalta on ihan oman laisensa. Aika tuntuu pysähtyneen jonnekin viime vuosisadan paikkeille ja tässä neljän ja puolen tuhannen asukkaan yhteisössä kaikki tuntuvat tietävän kaiken kaikista. Jopa jo meistä, vaikka olemme olleet täällä vasta reilun vuorokauden!

 

Ennen kuin uppoudun St Helenan saloihin, vielä muutama sana viimeisestä purjehduspäivästä. Kuten blogeissa on todettu,  kalaonni oli ollut jo pitkään kateissa. Försti Jukka, kalamestari, alkoi jo olla huolestunut. Jukka kuitenkin vakuutteli, että kunhan pääsemme vähän matalimmille vesille saaren tuntumaan, onni kyllä kääntyy. Ja niinhän siinä kävi. Kun syvyysmittariin oli tullut kymmenillä alkavia lukuja, ei mennyt montaakaan tovia, kun örkkiin tarttui jokin vonkale. Koska meiltä oli aikaisemmin päässyt kelausvaiheessa muutama kala irtomaan, otti Timo homman nyt ihan varman päälle; mies kelasi hartaudella ja rakkaudella viehettä sisään. Ja vot, sieltähän nousi ihan kelvon kokoinen yellow finn tonnikala, joka on ihan tonnikalojen aatelia, jos mitataan japanilaisten ravintoloiden hinnoittelun perusteella. Euforia miehistön keskuudessa oli käsin kosketeltava. Nyt tuli sitä, mitä on jo pitkään odotettu. Ja kyllähän se sashimi ja ”ts-ts”-paistettu file wasabikermaviilikastiikkeella ja avokadolla maistui kylmän valkoviinen kyydittämänä. Ei hassumpi startti St Helenan paussillemme!

 

Tiistaina hoidimme tulli ja muut muodollisuudet kuntoon. Maahantulomuodollisuudet hoidimme poliisiasemalla, jonka takana oli vanha kuninkaallinen vankila. Keskiviikko alkoi kuntoilun merkeissä. Timo lähti heti aamutuimaan lenkille Resolut II:n aussimiehistön kanssa. Jukka ja Jussi uivat muutaman kerran veneen ympäri ja Jaana vetreytti jäsenensä perusteellisella joogasessiolla keulakannella. Pekka puolestaan nukkui pitkään ja sai siten ladattua akkujaan. Aamiaisen jälkeen Jussi, Jukka ja Jaana kapusivat 699 rappusta, jotka muodostavat Jacobs ladder-nimiset portaat rannan kylästä vanhalle linnoitukselle ja seikkailivat pitkin poikin saaren ylänköä. Illaksi olimme varanneet 1929 vuoden avomalli Chervoletin, joka vei meidät paikallisen mamman ylläpitämään kotiravintolaan. Tästä ja muista kokemuksistamme toisena päivänä lisää!

 

Afrikan tähden sääntöjen mukaisesti voimme jatkaa matkaa, kun saamme heitettyä nopan silmäluvuksi kutosen. Näillä näkymin tuo olisi odotettavissa maanantain/tiistain paikkeilla.Mearra Nieidalla kaikki hyvin!