Saint Helena luonto/nature

26.1.2017
sijainti/position 15:31.8S, 11:59.0W
 
Saint Helena nousi merestä 17 miljoonaa vuotta sitten Siinä olikin nousemista, sillä saaren ympärillä on noin 5 km vettä. Laavaa on siis tullut kenties tuhansia kuutiokilometrejä. 5 miljoonaa vuotta sitten tulivuoret sammuivat, ja luonto kehittyi eristyksissä kunnes noin 500 vuotta sitten ensimmäinen ihminen astui rantaan. Hän kohtasi vehreän ympäristön, jossa valtaosa lajeista eli vain täällä.
 
Sitten alkoi muutos. Ihmiset kaatoivat puita rakennusmateriaaliksi, ja vuohet pitivät huolen sitä, että pienet taimet eivät päässeet kasvamaan. Lisäksi asukkaiden tuomat kasvit valtasivat elintilaa, ja suuri osa lajeista katosi. Nyt saarella on kuitenkin herätty. Rajoitukset kasvien maahantuonnissa ovat tosi tiukat, ja saarelle on palkattu biologeja tutkimaan ja ennallistamaan kasvistoa. Yksi heistä, Mikko, vei meidät retkelle saaren kauniisiin maisemiin. Sieltä oli joitakin vuosia sitten laskettu biologi köysien varassa jyrkännettä alas, ja sieltä löytyi muutama pieni Saint Helenan eebenpuu. Sen luultiin kuolleen sukupuuttoon jo aikoja sitten, mutta vuohilta piilossa se oli yllättäen säilynyt. Siitä on saatu versottua uusia taimia, ja nyt lajin tulevaisuus on hyvä. Laji ei ole sukua varsinaiselle eebenille, mutta puuaines on samanlaista, kovaa, kaunista ja pikimustaa. Kenties siitä aikanaan syntyy pientä puusepänteollisuutta.
 
Linnuille kävi aika lailla samoin. Maalintuja oli noin puoli tusinaa, kaikki vain täällä tavattavia. Yksi niistä, Sain Helenan tylli, elää vielä noin 200 yksilön voimalla. Onnistuimme sellaisen näkemään, ensin itse ja sitten oppaan avulla. Muut, samoin kuin ainakin yksi merilintu, ovat kadonneet lähinnä kissojen takia. Nykyiset maalinnut ovat tuontitavaraa. Merilintuja on paljon: suulia, tropiikkilintuja ja muita tiiroja. Yksi niistä elää puussa, ja on nimetty oudosti tiskiaineen mukaan: fairy ternSilmänisku
 
Sammakkoja, maanisäkkäitä ja matelijoita ei ole, lukuunottamatta Seychellien Aldabralta tuotuja kilpikonnia. Yksi niistä on yli 200-vuotias Jonathan. Ilmeisesti näkö alkaa jo heiketä, kun se kävi naaraan kimppuun ihan väärältä suunnalta. Kaikkiaan saari on upean näköinen, reunoilta karu mutta keskeltä vihreä ja jopa vehmas.
 
Lisämaustetta löytyi veden alta. Avomeren kalat ovat kaikkialla aika samanlaisia, mutta nyt ollaan niin kaukana naapureista että rantakalat eivät sinne asti ui. Suuri osa näistäkin on ainutlaatuisia, vain täältä löytyviä. Nyt kaloilla oli kutuaika, ja pois lähtiessämme koimme aikamoisen huipennuksen. Saari on ollut paikallaan jo miljoonia vuosia, ja kolme vuotta sitten valashait rupesivat hyödyntämään kutuapajia. Pääsimme mukaan sukeltamaan, kun ne siivilöivät melittansa läpi mukitolkulla mätimunia. Näky oli aivan uskomaton, kun kymmenmetrinen kaunis jättiläinen ui kita ammollaan ylähuuli veden päällä meitä kohti! Mätiä riitti meillekin, uinnin jälkeen tukkaa haroessamme huomasimme kaikki olevamme munapäitä. Todella onnellisia munapäitä!
 
Upean päivän päätti matkan ensimmäinen vihreä välähdys auringon laskiessa. Mearra Nieidalla kaikki hyvin.
 
 
Saint Helena rose from the sea 17 million years ago. There was some rising, as the sea around it is more than 5 km deep. The volcanoes must have spewed thousands of cubic kilometers of lava. 5 million years ago the volcanoes went dormant, and the nature has evolved in peace ever since. Until about 500 years ago the first human set foot on land, and met a verdant island with mostly unique endemic animal and plant species.
 
That started a big change. People felled trees for timber and firewood, and free roaming goats took care that no tree managed to start growing. Also foreign speciaes brought by man gained territory from the local plants, and many plants disappeared. Now the locals have truly woken up. There are strict restrictions on bringing in any plants, and biologists are working to study and re-introduce local flora. One of them, Mikko, took us to a magnificent tour to a special beaty spot. Mikko is a Finn who has worked here for 6 years. Where we went, a biologist had been lowered by ropes some years ago. On a vertical cliff, safe from goats, a few specimens of Saint Helena ebony were found. It was thought long extinct, but through saplings this is now being reintroduced to recreate the original environment. It is not related to the African ebony, but the timber has the same adored qualities: hard, pitch black and takes a beautiful finish. Maybe this will in time become a start for some local carpenter industry.
 
Also birds have suffered, mostly due to cats. There were originally only half a dozen land birds, all endemic. Only one has survived, wirebird. I don’t know if Leonard Cohen got his inspiration for ‘bird on the wire’ from this. Anyway, we managed to spot one by ourselves, and two more assisted by a guide. There are about 200 left on the island. All other land birds have been introduced. Sea birds are doing better. There are big colonies of boobies, tropic birds and other terns. One unique petrel species has been lost.
 
There are no land mammals, amphibians or reptiles, except for giant tortoises brought fromn Seychelles and living next to governor’s house. One of them , Jonathan, is well over 200 years, and seems to be losing sight. He was trying to mate a female from a totally inappriopriate direction. In all, the isalnd is beatiful. Barren coatslines, but green or even lush in the interior.
Pelagic fish are pretty much the same everywhere, but Saint Helena’s neighbours are so far away that coastal fish don’t swim that far. Many fish and other marine species are thus endemic. Now most fish have a spawning season, and this resulted in an awesome treat. The best that nature can show was saved for the last possible moment. As we were already heading to Brazil, we spotted some movement close to shore. We immediately changed course, and found 4 giant whale sharks filtering the water for fish eggs. They have only been seen here for some three years. We swam next to them, and it was a sight to remember: a 10 meter stately giant swimming toward us with upper lip just above the water. After that swim, we found lots of fish eggs in our hair. We were all eggheads, truly happy eggheads!
 
A wonderful day ended in the first sighting of a green flash as the sun was setting. All well aboard Mearra Nieida.
 
 

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image