Saint Helena luonto/nature
Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Fri 27 Jan 2017 16:30
26.1.2017
sijainti/position 15:31.8S, 11:59.0W
Saint Helena nousi merestä 17 miljoonaa vuotta sitten Siinä olikin
nousemista, sillä saaren ympärillä on noin 5 km vettä. Laavaa on siis tullut
kenties tuhansia kuutiokilometrejä. 5 miljoonaa vuotta sitten tulivuoret
sammuivat, ja luonto kehittyi eristyksissä kunnes noin 500 vuotta sitten
ensimmäinen ihminen astui rantaan. Hän kohtasi vehreän ympäristön, jossa
valtaosa lajeista eli vain täällä.
Sitten alkoi muutos. Ihmiset kaatoivat puita rakennusmateriaaliksi, ja
vuohet pitivät huolen sitä, että pienet taimet eivät päässeet kasvamaan. Lisäksi
asukkaiden tuomat kasvit valtasivat elintilaa, ja suuri osa lajeista katosi. Nyt
saarella on kuitenkin herätty. Rajoitukset kasvien maahantuonnissa ovat tosi
tiukat, ja saarelle on palkattu biologeja tutkimaan ja ennallistamaan kasvistoa.
Yksi heistä, Mikko, vei meidät retkelle saaren kauniisiin maisemiin. Sieltä oli
joitakin vuosia sitten laskettu biologi köysien varassa jyrkännettä alas, ja
sieltä löytyi muutama pieni Saint Helenan eebenpuu. Sen luultiin kuolleen
sukupuuttoon jo aikoja sitten, mutta vuohilta piilossa se oli yllättäen
säilynyt. Siitä on saatu versottua uusia taimia, ja nyt lajin tulevaisuus on
hyvä. Laji ei ole sukua varsinaiselle eebenille, mutta puuaines on samanlaista,
kovaa, kaunista ja pikimustaa. Kenties siitä aikanaan syntyy pientä
puusepänteollisuutta.
Linnuille kävi aika lailla samoin. Maalintuja oli noin puoli tusinaa,
kaikki vain täällä tavattavia. Yksi niistä, Sain Helenan tylli, elää vielä noin
200 yksilön voimalla. Onnistuimme sellaisen näkemään, ensin itse ja sitten
oppaan avulla. Muut, samoin kuin ainakin yksi merilintu, ovat kadonneet lähinnä
kissojen takia. Nykyiset maalinnut ovat tuontitavaraa. Merilintuja on paljon:
suulia, tropiikkilintuja ja muita tiiroja. Yksi niistä elää puussa, ja on
nimetty oudosti tiskiaineen mukaan: fairy tern
Sammakkoja, maanisäkkäitä ja matelijoita ei ole, lukuunottamatta
Seychellien Aldabralta tuotuja kilpikonnia. Yksi niistä on yli 200-vuotias
Jonathan. Ilmeisesti näkö alkaa jo heiketä, kun se kävi naaraan kimppuun ihan
väärältä suunnalta. Kaikkiaan saari on upean näköinen, reunoilta karu mutta
keskeltä vihreä ja jopa vehmas.
Lisämaustetta löytyi veden alta. Avomeren kalat ovat kaikkialla aika
samanlaisia, mutta nyt ollaan niin kaukana naapureista että rantakalat eivät
sinne asti ui. Suuri osa näistäkin on ainutlaatuisia, vain täältä löytyviä. Nyt
kaloilla oli kutuaika, ja pois lähtiessämme koimme aikamoisen huipennuksen.
Saari on ollut paikallaan jo miljoonia vuosia, ja kolme vuotta sitten valashait
rupesivat hyödyntämään kutuapajia. Pääsimme mukaan sukeltamaan, kun ne
siivilöivät melittansa läpi mukitolkulla mätimunia. Näky oli aivan uskomaton,
kun kymmenmetrinen kaunis jättiläinen ui kita ammollaan ylähuuli veden päällä
meitä kohti! Mätiä riitti meillekin, uinnin jälkeen tukkaa haroessamme
huomasimme kaikki olevamme munapäitä. Todella onnellisia munapäitä!
Upean päivän päätti matkan ensimmäinen vihreä
välähdys auringon laskiessa. Mearra Nieidalla kaikki hyvin.
Saint Helena rose from the sea 17 million years
ago. There was some rising, as the sea around it is more than 5 km deep. The
volcanoes must have spewed thousands of cubic kilometers of lava. 5 million
years ago the volcanoes went dormant, and the nature has evolved in peace ever
since. Until about 500 years ago the first human set foot on land, and met a
verdant island with mostly unique endemic animal and plant species.
That started a big change. People felled trees
for timber and firewood, and free roaming goats took care that no tree managed
to start growing. Also foreign speciaes brought by man gained territory from the
local plants, and many plants disappeared. Now the locals have truly woken up.
There are strict restrictions on bringing in any plants, and biologists are
working to study and re-introduce local flora. One of them, Mikko, took us to a
magnificent tour to a special beaty spot. Mikko is a Finn who has worked here
for 6 years. Where we went, a biologist had been lowered by ropes some years
ago. On a vertical cliff, safe from goats, a few specimens of Saint Helena ebony
were found. It was thought long extinct, but through saplings this is now being
reintroduced to recreate the original environment. It is not related to the
African ebony, but the timber has the same adored qualities: hard, pitch black
and takes a beautiful finish. Maybe this will in time become a start for some
local carpenter industry.
Also
birds have suffered, mostly due to cats. There were originally only half a dozen
land birds, all endemic. Only one has survived, wirebird. I don’t know if
Leonard Cohen got his inspiration for ‘bird on the wire’ from this. Anyway, we
managed to spot one by ourselves, and two more assisted by a guide. There are
about 200 left on the island. All other land birds have been introduced. Sea
birds are doing better. There are big colonies of boobies, tropic birds and
other terns. One unique petrel species has been lost. There
are no land mammals, amphibians or reptiles, except for giant tortoises brought
fromn Seychelles and living next to governor’s house. One of them , Jonathan, is
well over 200 years, and seems to be losing sight. He was trying to mate a
female from a totally inappriopriate direction. In all, the isalnd is beatiful.
Barren coatslines, but green or even lush in the interior. Pelagic fish are pretty much the same everywhere, but Saint Helena’s
neighbours are so far away that coastal fish don’t swim that far. Many fish and
other marine species are thus endemic. Now most fish have a spawning season, and
this resulted in an awesome treat. The best that nature can show was saved for
the last possible moment. As we were already heading to Brazil, we spotted some
movement close to shore. We immediately changed course, and found 4 giant whale
sharks filtering the water for fish eggs. They have only been seen here for some
three years. We swam next to them, and it was a sight to remember: a 10 meter
stately giant swimming toward us with upper lip just above the water. After that
swim, we found lots of fish eggs in our hair. We were all eggheads, truly happy
eggheads!
A wonderful day ended in the first sighting of a green flash as the sun was
setting. All well aboard Mearra Nieida.
|