Matkamme on edennyt Savusavusta Fijin luoteiskulmassa sijaitsevaan Yasawa saaristoon. Nama saaret ovat kuuluisia upeista valkoisista ja lahes autioista hiekkarannoista. Kerrankin totuus oli mainosbrosareita mahtavampi! Kun lahestyimme pohjoisinta saariryhman saarista, upeat rantapoukamat hohtivat valkoisena iltapaivan auringossa. Taman miehiston viimeinen yopurjehdus ei olisi voinut saada hienompaa paatosta, kuin ankkurointi Shampanjalahdelle; auringon laskettua sytytimme nuotion autioon rantaan ja grillasimme Savusavusta mukaan tarttuneet lammasmakkarat. Olo oli kuin juhannuksena konsanaan, silla erolla, etta ilta pimeni kuuden aikaan ja lampotila pysyi koko yon kolmenkymmenen asteen tuntumassa.

 

Taalla Fijilla jokamiehen oikeudet ovat toisenlaiset, mihin olemme tottuneet. Kun vene rantautuu uuteen kylaan tai poukamaan, on ensimmaiseksi selvitettava, kuka on kylan vanhin tai kuka omistaa rannan, johon on ankkuroitu. Tuolta paallikolta pitaa sitten pyytaa oleskelulupa. Tama tapahtuu sevusevu seremonian kautta. Meidan tulokkaina pitaa ojentaa paallikolle puolen kilon pala huumaavia ominaisuuksia sisaltavaa kava-juurta tai siita tehtya jauhetta. Kaikki istumme maassa ringissa ja paallikko taputtaa kolme kertaa. Taputukset tarkoittavat: aion puhua, kiitos etta kuuntelette. Sitten han pitaa perinteisen puheen, jossa puhutaan kava-juoman sekoittamisesta. Hienoissa seremonioissa tassa kohtaa sitten joisimme kava-juomaa yhdessa paallikon kanssa.

 

Nain mekin toimimme ja veimme yhdessa Spiritin Erikin ja Pian kanssa juurta ja jauhoa Shampanjalahden omistajalle, Mosekselle. Harmiksemme tanaan oli sunnuntai ja paallikolla oli kiire kirkkoon ja kavan juominen jai tanaan valiin. Moses ennatti kuitenkin kertoa meille tarinan, miten hai soi hanen toisen katensa talla lahdella parikymmenta vuotta sitten. Ja nuorempi Mooses haki meille  tuoreet kookospahkinat palmuista, leikkasi ne matshet veitsella auki ja tarjosi juomaksemme.