Maanantai 11.1 klo 14

Sijaintimme 12:53.7N 66:13.8W

 

Aamu merella valkeni taas kauniina ja aurinkoisena. Tanaan oli Micken ja Kickan vuoro toivottaa uusi aamu tervetulleeksi, heilla kun oli auringonnousun vuoro.

 

Nyt kun matkaa on tehty jo kaksi taytta vuorokautta, alkavat rutiinit veneessa jo olla tuttuja. Samoin jokainen meista on loytanyt mukavasti paikkansa miehiston jasenena. Kaikki ovat jo vuorollaan olleet yovuorossa, samoin keittio on tullut jo kaikille tutuksi.  Tallaisessa pienessa tilassa elaminen vaati suht kurinalaista ja askeettesti asennetta. Oman kodin tutut mukavuudet saavat taalla unohtua. Eilen kun Tero teki iltaruokaa oli keittio auringon kuumaksi paahtama ja kaasuliesi pukkasi lisaa hikea. Lampoa ainakin  40 astetta. Hanna puolestaan konttasi paivalla luutu  kourassa siivousvuorossa kuuraten vessat ja muut paikat puhtaaksi. Pekka ahersi konehuonessa, kun generaattori taas kiukutteli. Jukka sai spinnun puomin kouriinsa ja kiroili kun merirosvo. Ja kun tahan viela lisaa sen, etta iltaruuan kanssa veneella  tarjotaan viinia 1 pullo per 7 henkea eli n desi per nuppi ja seuraava kylma kalja odottaa Santa Martassa, niin kodin tutut mukavuudet tuntuvat varsin kaukaisilta.

 

Mutta vastapainona tama ajattomuus, upea meri ymparilla, kivat kelit ja mukava porukka. Ja purjehtimisen mukanaan tuoma mielihyva, muodostavat aika hienon elamyskokonaisuuden.

 

Muutamia havaintoja. Veneen vieresta ui miekkakala hyvin lahelta, pieni talitintti tai vastaa lepasi hetken veneen kannella, ensikerran kala nappasi vieheeseen, barracuda ilmeisesti, joten emme harmitelleet etta paasi pakoon. Lounaaksi eilen Pekka laittoi hienon Cobb- salaatin. Pekka ei edes tarvinnut reseptia silla han teki salaatin ihan omasta paastaan. Tero teki  pestopastaa  ja tanaan paivalla Hanna pyoraytti lounaaksi riisia pannussa lisukkeilla. Kaikki ruuat olivat erinomaisia. Tanaan on Micken vuoro tehda illallinen ja nailla nakymin syomme tuoretta tonnikalaa. Varalla kuitenkin pastaa.

Sahkoposti toi tiedon David Bowien  kuolemasta. Star Man laitettiin soimaan.

Juuri nyt seilaamme leppoisassa myotaisessa 7-8 solmun vauhtia virsikirjan siivittamana eli isopurje ja genoa eri puolilla venetta.

 

Mearra Nieidalla siis kaikki hyvin.

 

 

Monday Jan 11, 1400 hrs

 

Our second full day was welcomed by Kicka and Michel, who shared the dawn watch, and a beatiful one it was. We have all by now been exposed to most of the duties onboard, figured out the task list and schedule, and had time to have our personalities settle in. We have had night watches, i.e. stood in the cookpit and followed a dozen displays including radar, speed, wind, wind direction, made sure the sails are trimmed correctly, and stared into the darkness. And, we have all had those nice off-duty hours, lingering in the sun, reading and chatting about nothing, or been in deep discussions. This is what being on a passage is all about.

 

With the winds being a bit below what we had hoped for, we have been through a number of sail configurations, trying to pick up the speed a bit. Some of these exercises have taken place to avoid coming too close to large commercial vessels during the dark hours, adding a little suspense.

 

We have today seen a sail fish race by the boat, we had a barracuda take a bite on our lure, but its aerobatics saved it, it got away, which was OK as we have all our recipies built around catching some tuna. We also had a tiny bird take a long rest onboard. He was sitting on a sheet just next to us, and we tried to offer him a little snack, but dry baguette wasn’t obviously his thing.

 

The rest of the WARC fleet has spread so much now, so we only have sporadic sightings of one or two boats in a distance. During our daily roll call we get updates from all of them, and have reports of a broken main boom, some sea-sickness etc, but nothing too serious.

 

Our progress so far has been less than 150 nautical mies per day, we are hoping to pick it up a notch, as we’d hate to miss our table reservation in Santa Marta, Colombia, on Thursday night.

 

All well on the Mearra Nieida, crew awaiting a pasta Bolognese and a glass of fine Tuscan wine, which hopefully will stand up toTero’s fantastic pasta Pesto last night. Over and out.