Myotatuulessa kohti Huahinea
Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Thu 5 May 2016 20:31
5.5.2016 Sijaintimme 16:45.3S 150:58.3W
Moorea hurmasi meidat odotusten mukaisesti; ankkurissa Cook’s Bayn lahden
suulla Maharepan kylan edustalla ihastelimme vihreita, pilvien verhoamia
jyrkkaseinaisia vuoria, kuin suoraan Taru Sormusten Herrasta, turkoosinsinista
vetta, palmurantoja – kuin suoraan matkailumainoksessa kuvattua ja luvattua.
Honeymoon-parejakin istui rantaravintolan terassilla joka poydassa, mita nyt
Mearran vahan sekalaisempi miehisto toi tuulahduksen toisesta maailmasta.
Vuokrasimme auton ja jurrutimme Opunohu laaksossa kohti nakoalapaikkaa
mutaista, mutkittelevaa tieta pitkin, jannittaen mahdummeko ohittamaan
risteilyalukselta busseilla karrattavien harmaiden panttereiden virran.
Lahdimme kello 17 aikaan Moorealta kahden delfiinin saattelemana, mika
legendan mukaan tuo onnea purjehdukselle. Kaikki menikin erinomaisen hyvin.
Pimea tuli nopeasti, kuudelta oli jo taysin pimeaa. Miehisto painui
punkkaan, hammastellen itsekin, etta joko nyt saa menna, ja eka vahtipari otti
homman haltuun kipparin luottavaisen katseen alla.
Kolmelle miehiston jasenista kokemus oli ensimmainen yopurjehdus
valtamerella. Upeinta yossa on valtaisa, hammentavan upea tahtitaivas.
Kakkosvahdissa bongattiin pitkia tahdenlentoja. Yo tuntuu pitkalta, pimeys on
todellista lahes 12 tuntia, eika se olekaan mitaan totuttua kesayon hamaraa,
isot aallot vyoryaa veneen peraan ja ohi pauhuten, veneen keinuntaa pitaa oppia
myotailemaan, tavaroilla oltava paikkansa. Purjehduksen aikana tuuli vaihteli
neljasta 14 m/s pysyen myotaisena meille. Aksy maininki, totesi kapteeni.
Kakkosreivi tarvittiin myos siksi, ettei saavuta liian aikaisin perille
Huahinelle, ennen auringonnousua.
Lahestyminen Huahinelle toi yllatyksen. Riutan sisaantulon kapeassa aukossa
keskelta vaylaa nappasimme potkuriin jotakin. Vene kuitenkin eteni hitaasti,
joten ajoimme sisaan pieneen lahteen ja ankkuroiduimme. Nyt ei siiman paassa
ollutkaan tavanomainen orkki vaan 30 metria nailonkoytta (kuva alla), jonka
paassa oli viiden kilon tiiliskivi. Hiphurraa.
Matkaa Moorealta Huahinelle, Garden of Edeniin, oli 85 mailia (eli nyt ei
olla Thaimaan Huahinissa vaan Ranskan Polynesiassa). Taalla meille on tarjolla
koskemattomat rannat, vahan turisteja, rauhaa - ja wifittomyys (onneksi
kuitenkin tama blogi lahtee satelliitilla eetteriin).
Ehka tarkkaavaiset lukijammekin ovat huomioineet, etta Tahitin suunnalla
monet paikan nimet ovat hyvin suomalaiseen suuhun sopivia; Moorealta loytyy esim
Maparepa, Paopao, Tehotu, Haapiti, Mouapu. Tahitinkielen aakkosissa onkin vain
13 kirjainta, kaikki turha jatetty pois, mika selittanee kielen
viehetysta!
Mearra Nieidalla kaikki hyvin!
|