19.11.2016

Sijaintimme 28:47.4S 32:04.9E

 

Mearralla kaikki hyvin sarvikuonojen maassa, blogin hiljaiselosta huolimatta! Pahoittelut viiveestä uskollisille lukijoillemme, viimeinen viikko on hurahtanut ohi Afrikan ihmeisiin tutustuessa.

 

Kelataan hieman taaksepäin viikon tapahtumia. Saavuimme tosiaan viikko sitten lauantaina Zululand Yacht Clubille ja olemme edelleen samassa laiturissa. Saapuminen oli Mearralle poikkeuksellinen, sillä olimme viimeinen vene satamassa ja oli mukava nähdä iso joukko muita WARC –miehistöjä laiturilla vastassa. Kaikki olivat kuulemma olleet kovin huolestuneita ehdimmekö ajoissa rantaan ennen tuulta ja myrskyä.

 

Sunnuntaina kävimme venekerhon ravintolassa isänpäiväaamupalalla ja suorittamassa pakolliset viranomaistouhut. Veneen siivoamista päätettiin suosiolla lykätä myöhemmäksi, joten koko joukko suuntasi Richards Bayn tärkeimmälle nähtävyydelle, eli 10min päässä olevalla ostarille. Siinä vierähtikin sitten loppupäivä.

 

Maanantai oli myös rauhallinen. Päivä kului kaikkien puuhastellessa omiaan. Pekka korjaili venettä, Sakari suuntasi kaittaamaan naapuriveneen Samin kanssa ja Noora ja Jaana kävivät kaupassa täydentämässä Mearran ruokavarastoita. Illalla menimme yhdessä syömään päivällistä paikalliseen Porky’s ravintolaan, jossa nautimme enemmän kuin vähemmän lihaisat ateriat.

 

Tiistaina miehistö jakautui. Jaana ja Jukka lähtivät kahdestaan usean vuorokauden safarille, kun taas muut lähdimme WARCin järjestämälle safarille heti aamusta bongaamaan “the big fiveä” eli leijonaa, norsua, sarvikuonoa, buffaloa ja leopardia. Safari ajelu oli yllättävän hyvä ja onnistuimme bongaamaan kaikki tavoite-eläimet ja monia muita leopardia lukuun ottamatta. Yllätyksellistä oli miten kylmä autossa istuskellessa tuli ja jopa näillä leveysasteilla pitkät housut olisivat olleet tarpeen.

 

Keskiviikon vietimme pareittain J&J omalla safarillaan, Noora ja Pekka toisella WARCin safarilla, jonka kohokohtana oli veneajelu, jolla he bongasivat monia virtahepoja. Sakari ja Kimmo viettivät pävän Richards bayssä. Sakari kävi jälleen mittelöimässä Intian valtameren tuulta ja aaltoja vastaan kun Kimmo puolestaan lähti shoppaamaan itsellensä uusia kenkiä läheisestä kauppakeskuksesta.

 

Torstaina vietimme veneellä puuhapäivää. Pekka kävi koko päivän tuloksetonta taistoa generaattorin kanssa Sakarin ja Nooran pestessä kaikki veneen patjat ja tyynyt. Serkuskaksikko huomasi, että veneen tyynyjen nappien takaisinlaitto on hyvin turhauttavaa hommaa. Monien nappien ja tuskanhikikarpaloiden jälkeen homma alkoi kuitenkin luistaa ja napituskin alkoi sujua varsin ripeästi. Päivä Mearralla huipentui tankkien täyttöön ja jouduimme kantamaan veneelle 400 litraa löpöä laituria pitkin. Päivän ahertamisen jälkeen suuntasimme paikalliseen ravintolaan, missä kohdallemme osui yksi kaikkien aikojen ärsyttävimmistä tarjoilijoista. Tarjoilija aloitti tipin ansaitsemisen tekemällä tiukan analyysin seurueestamme ja välittömästi kyseenalaisti sekä Kimmon valinnan ottaa viiniä viskin sijasta että Sakarin valinnan ottaa ranskiksia salaatin sijasta, sillä olihan hän tilannut kalmarinsa grillattuina eikä friteerattuina. Tämän jälkeen ärsytys jatkui lähinnä viskin tuputtamista seurueellemme. Jälkiruoan yhteydessä hän vihdoin onnistui tavoitteessaan ja sai myytyä Sakarille ja Pekalle Irish cofeet tupla viskillä. Tarjoilija vielä viimeisteli suorituksensa ryssimällä seurueemme taksikyydin, jonka johdosta vietimme parkkipaikalla yli puoli tuntia.

 

Perjantaina aamulla serkuskaksikko lähti aamulenkille, mutta Sakari selvisi kunnialla serkkutytön suorittamasta tapon yrityksestä. Lounasaikaan Jaana ja Jukka palasivat omalta safariltaan varsin tyytyväisen oloisina. Aterian jälkeen paikallinen sää guru piti luennon Afrikan rannikon tuulista. Päätimme päivän osallistumalla WARCin dinnerille, missä näimme paikallisia tanssiesityksiä sekä otimme osaa paikalliseen “shitspit” eli kakansyljentä kilpailuun. Valitettavasti miehistömme oli täynnä kokemattomia kakansylkijöitä emmekä päässeet palkintopalleille kovista eforteista huolimatta. Kisan jälkeen huuhdoimme sekä kakan että tappion aiheuttamaa pahaa makua suistamme aina pikkutunneille saakka.

 

Tällä hetkellä odottelemme tuuli-ikkunan avautumista, jotta pääsisimme taas jatkamaan matkaa. Toistaiseksi Mearra kuitenkin pysyttelee visusti laiturissa ainakin ensi keskiviikkoon asti.

 

Mearralla kaikki hyvin!