Keskiviikko 13.1 klo 20.00

Sijaintimme 11:54.7N 72:40.0W

 

Tervehdys taas kaikille. Meilla ollut veneella tapahtumarikas vuorokausi. Ei kuitenkaan mitaan ongelmia eika hardellia. Eilen illalla saimme nauttia Jukan tekemaa pestokanaa uunissa, erinomaista. Somelier valitsi viiniksi valkoviinin. Ruokailun jalkeen Jaana teki havainnon, etta Jukan kannykka sapsahti eloon. Sinne tuli tekstiviesti. Olimme Hollannin Antillien kohdalla, noin parinkymmenen mailin paassa saarista, mutta saimme kiinni kannykkaverkosta. Laitoimme tekstiviesteja kotijoukoille ja muutamat taisi menna lapikin. Hauska pieni yllatys illan pimeydessa.

 

Yolla oli paljon toimintaa purjeiden parissa, mutta Jukan ja Pekan ohjeistuksella kaikki meni hyvin. Myos laivaliikennetta oli runsaasti, mika toi haasteita. Nyt meilla on jo maata nakyvissa, Kolumbian rantaviiva siintaa etelassa. Laitoimme juuri virsikirjan pystyyn ja etenemme reilua 8 solmua maininkien ja aallokoiden sekamelskassa. Matkaa Santa Martaan noin noin 120 mailia. Olemme toivottavasti lounasaikaan maaranpaassa.

 

Paivan kohokohta nakyykin tuossa kuvassa. Jukan sinnikkyys vihdoin palkittiin, viides paiva merella toi ensimmaisen vonkaleen kannelle saakka. Ei valtava, mutta sitakin laadukkaampi nelikiloinen keltaevatonnikala, (yellow fin tuna). Eli maailman parasta tonnikalaa. Otimme Jukan kanssa saman tien lampimaiset maistiaiset viela sitloorassa satkineesta vonkaleeesta, ja etta oli herkullista. Ja kohta puolin saamme nauttia todella tuoretta shashimia.  Ja sitten paaruuaksi nautimme Pekan tekemaa perunamuusia ja jauhelihapihveja. Jalleen kerran ruoka parasta a-luokkaa.

Kun vihdoin saimme tonnikalan illallispoytaan ,paatimme perua Jukan osallistumisen ruotsalaisten jarjestamalle kalastuskurssille Santa Martalla. Jukka vaikutti huojentuneelta.

 

Lippu-upseerillamme Hannalla oli tanaan kiireinen paiva. Keskella myrskya ja tyrskya han  siirtyi kannelle ja nosti salkoon Kolumbian lipun ja sita ennen oivallisesti laski alas St Lucian lipun. Eika tassa viela kaikki. Hanna veti mastoon myos urhoollisesti keltaisen lipun. Se on merkki Kolumbian merivartiostolle etta Mearra Nieidaa ei ole viela tullitarkastettu.  Odotamme nyt rannikkovartiostoa paikalle.

 

Nyt Mearra Nieida valmistautuu yovuoroihin ja osa miehistosta on jo yopuulla. Taas yksi hieno paiva merella.

Mearra Niedalla kaikki hyvin. Hyvaa yota rakkaat lukijat.