Sijaintimme 09:48.2S 139:02.7W

 

Viime yona kuutamossa yovahdissa juhlittiin sadan mailin rikkomista. Mieli Mearralla alkoikin jo olla jo maata kohti. Viimeisen kerran talla etapilla nautimme meriaamiaisen ja kello 11.40 Kikka huusi keulasta Tierra! Maata nakyvissa. Tata ihmetta ihastelimme kaikki 18 vuorokauden merella olon jalkeen. Matkalla ei ole juuri lintujen ja delfiinien lisaksi nakynyt muita. Kaksi kalastusalusta bongasimme matkan aikana. Tyyni Valtameri kohteli meita paasaantoisesti hellasti: ison osan matkasta nautimme spinaakkerilla ajosta. Muutama tiukka tilanne kuitenkin oli ja pari paivaa sitten Tyyni Valtameri naytti haastavan puolensa. Ruorimiehen kuvaus tilanteesta:

 

Vene hyokkaa aallolta toiselle tuulenpuuskia hyodyntaen, iso puuska vaantaa keulaa tuuleen, ruorimies on ajan tasalla ja tekee maaratietoisen korjausliikkeen alas tuuleen. Bang! Ruori pyorii tyhjan paalla. Vaijeri! Tiikerinloikka toiselle ruorille. Sekin pyorii tyhjalla. Mita ihmetta! Autopilotti paalle, se on kytketty suoraan perasinakseliin ja toimii, mutta ei ilman venevauhtia. Mearra on heittaytynyt lapi tuulen silman ja molemmat purjeet ovat tayttyneet vaaralta puolelta kaantaen veneen litalleen. Tuuli ulvoo rikissa, tavarat sinkoilevat kabiinissa ja vaahtopaiset aallot iskevat partaan yli istumalaatikkoon. Isopurje makaa 6mm venymattoman dynemakoyden, preventterin, varassa. Se kestaa tonnien vedon mutta vain sen, nyt sen markkinointilupauksesta otetaan mittaa oikein huolella. Preventerin pettaminen johtaisi siihen etta isopurje rysahtaa toiselle puolelle vieden mennessaan vahintaankin biminin. Mearran miehisto on kuitenkin hyvin turvakoulutettu ja kaikki tietavat pysya tassa tilanteessa kaukana levangista, nain ollen miehistolla ei ole vaaran paikkaa tassa pikku hardelissa. Diesel on jo kaynnissa ja vene kaantyy hitaasti mutta varmasti oikeaan suuntaansa, preventteri kesti ja koko tilanne on ohi yhta nopeasti kun se oli alkanutkin. Varmuuden vuoksi asennettiin viela hataperasin, joka ristittiin samalla Tiina Tilleriksi. Sita kaytetaan jos Reiska ryhtyy pistelakkoon niinkuin jonkun kerran on kaynytkin.

 

Tiina Tilleri siis esiintyi eilisessa kuva-arvoituksessamme. Leena H oli tarkkasilmaisin. Onnea!

 

Nyt olemmekin jo HivaO:n ankkuripaikalla jossa ohjauskaapeli on kateva korjata. Delfiinit tulivat saattamaan meita satamaan. Ankkurointi viimeisteltiin kuun valossa, joten ranskalaisen keittion herkut odottavat huomiseen. Pestopastaa ja riittavasti hyvaa punaviinia tulee kruunaamaan ensimmaisen iltamme Ranskan Polynesiassa.

 

Mearra Nieidalla siis kaikki hyvin!