Sunnuntai 22.2.2016

Sijantimme 00:53.6S 89:41.1W

 

Huomenta vaan sinne Suomeen ja oikein hyvaa alkavaa tyoviikkoa. Toivottavasti lumityot on tehty huolella viikonlopun aikana. Mutta alkaa huoliko, kiiretta on pitanyt myos taalla. Mearra Nieidan miehisto nimittain vietti tanaan varsinaisen tiede- ja kulttuuripaivan, seuraten  Charles Darwinin jalanjalkia. Darwinhan oli todellinen suurmies, kuten oheisesta kuvastakin voitte paatella.

Vuonna 1835 parikymppinen innokas nuorukainen, Charles Darwin, saapui tanne Galapagos- saarille ja nimen omaan San Cristobalin saarelle. Mearra Nieida on ollut ankkurissa Baquerizon kylan edustalla. Tasta ankkuripaikasta vain noin yksi maili koilliseen, on se poukama minne Darwin saapui. Voitteko kuvitella, vain noin mailin paassa. Aikamoista. Kavimme patikkaretkella juuri siina paikassa.  Yllatyksemme oli melkoinen, kun sinne johti erinomaiset, kakkosnelos- lankusta rakennetut rappuset ja koko matka oli kuin parasta Lapin pitkospuu reititysta. Ei ihme, etta Darwin juuri tanne rantautui. Matkalla tutustuimme myos museoon, joka kertoi saarten historiasta ja Darwinin elamantyosta. Museo oli kylttien mukaan Espanjan kustantama. Ilmeisesti heilla oli hiukan huono omatunto siita, etta he aikoinaan ryovasit kaiken kullan ja  arvotavaran  mita nailta seuduilta ylipaataan loytyi. Mutta koska hyvin tiedamme, kaikki espanjalaisten hankkeet nykyaan ovat viime kadessa EUn rahoittamia, niin kylla tanne on meidan suomalaistenkin veroeuroja muutama mennyt. Siis sponsorin elkein marssimme museoon ja vietimme siella hyvan tunnin. Opimme paljon saaren historiasta. Muun muassa sen, etta 20-luvulla tanne houkuteltiin norjalaisia kalastajia oikein lehti-ilmoituksin. Viestina se, etta mita te siella Pohjanmerella kylmyydessa ja pimeydessa turskaa jaagatte, kun voitte taalla lammossa ja auringon paisteessa valaita kalastaa. No, norjalaiset menivat lankaan ja tanne saapui kymmenia norjalaisia kalastajia. Pieleen meni sekin projekti. Ei norski tanne tropiikkin sopeutunut.

Mutta Darwin sopeutui, ainakin viideksi viikoksi. Ei han taalla sen pidempaa ehtinyt pitkastya, kun han jo hiffasi taman evoluutio- teoriansa. Tosin meni muutama vuosikymmen ennen kuin han sen sai kirjoihin ja kansiin. Mutta nailla kivilla se oivallus tapahtui. Emme kuitenkaan kehitysoppia tassa ryhdy sen tarkemmin avaamaan, koska Google on olemassa.

Mutta nyt on tama saari ja sen kymmenet tuhannet hylkeet nahty. Kolme paivaa taalla oli todella hieno kokemus. Upea luonto, merielama, linnusto, iguaanat ja ystavalliset ihmiset, tekivat vierailusta ainutkertaisen. On aika kuitenkin siirtya eteenpain.

Mutta ennen lahtoa miehistolla oli viela hiukan pienta puuhaa.

Jaana ja Jukka kavivat torilla ja marketissa ostoksilla. Taalla sunnuntai on paras ruokaostospaiva siksi, etta kerran viikossa lauantaisin saapuu rahtilaiva tanne San Cristobalin saarelle mantereelta ja tuo kauppoihin ja toreille tuoretta  ruokaa. Taalla ei ole  satamaa minne laivat voisivat rantautua, joten lastin purkaminen merella pienempiin aluksiin, on hidasta puuhaa.

Mearra Nieidan ompelukerhokin kokoontui tanaan pitkasta aikaa. Pekka ompeli taka-ankkurin liinan kuntoon ja Hanna repeytyneen aurinkosuojan. Hienoa ja tarkkaa tyota tekivat molemmat.

Nyt kaikki valmiina, aurinko laskee, ankkurit ja purjeet nousevat. Mearra Nieida lahtee yota vastaan kohti Isabela saarta, joka sijaitsee tasta noin 80 merimailia kokolailla suoraan lanteen. Niin, ja taalla  kaikki hyvin, joten voitte siella maissa olla rauhallisin mielin.