Sijainti/position 19:20.2S, 01:51.7W

 

Mearran kirjasto muodostaa tuiki mielenkiintoisen havaintokanavan tämän kelluvan ihmislaboratorion henkiseen puoleen. Kirjastosta on kirjoitettu aiemminkin; aihe on selvästi meille tärkeä.

 

Aikojen alussa, veneen startatessa sen kirjaston pääpaino oli tiukahkon merenkulullinen. Hyllyillä oli maineikkaiden seikkailijapurjehtijoiden teoksia, kuten Jimmy Cornellin “World Cruising Routes”. Tai teoksia joiden kautta voi varautua mahdollisiin koviin koitoksiin, kuten Adlard Coles’in “Heavy Weather Sailing”. Ja tietysti hyvin suuri määrä satamakirjoja ja muita teoksia, jotka kuvaavat matkan varrelle osuvia eksoottisia saaria, niiden luontoa ja ihmisten joskus outojakin tapoja ja uskomuksia. Yhtenä tämän purjehduskirjaston alaryhmänä on kertomukset, joskus hyvinkin onnettomista pallonkiertäjistä, jotka ovat lähteneet soitellen sotaan mitä ihmeellisimmillä purtiloilla vailla mitään kunnon ymmärrystä siitä miten vaativa ja kova meri voi olla. Tähän kategoriaan kuuluu Peter Nichols’in “A voyage for madmen” joka kertoo vuoden –68 non-stop-solo maailmanympäripurjehduksen katastrofeista ja voitoista. Johonkin menestyksen ja epäonnistumisen välimaastoon sijoittuu varmaan Eero Lehtisen “Pakko purjehtia”.  Naomi James, merkittävä purjehtija itsekin, on kerännyt yksiin kansiin kaikki surkeimmat ja epäonnisimmat pallon kiertoa yrittäneet purjehtijat. Jotenkin uskoisi, ettei kertomuksia raivoisista myrskytuulista, kivitalojen korkuisista aalloista tai välinerikoista haluaisi lukea kun on itse keskellä aavaa merta. Mutta ehkä se on jonkinlaista henkistä verryttelyä ja varautumista. Ja ehkä niistä voi jotain myös oppia.

 

Kirjasto on muokkautunut uusien ja taas uusien gastien tuomilla kirjoilla. Lähes jokainen tulija on näkkärin, salmiakin ja mätitahnan lisäksi tuonut lisän veneen kirjaston. Painopiste on siirtynyt taattuun perusviihteeseen ja Remekset ja Nesbot siirtyvät lukijalta toiselle varsin ripeään tahtiin. Varaston kiertonopeus on hyvä!

 

Mearra on nyt käytännössä kiertänyt Afrikan. Ja Afrikka-aiheiset kirjat ovat tämän legin erikoisuus. Paksu Juha Vakkurin “Afrikan ympäri” on ilmeisen hieno kirja ja siitä on syntynyt monet illalliskeskustelut. Hieman vanhempaa matkakertomusta edustaa Akseli Gallen-Kallelan “Afrikka-kirja” vuodelta 1931. Kiitos Jorma ja Leea tästä lisästä!

 

Lähes puolet vuorokaudesta on pimeää, ja kirkkaina öinä tähtitaivas on upea. Se ohjaa yhden jos toisenkin maan matosen pohtimaan maailmankaikkeutta, tähtiä, linnunratoja ja galakseja. Ja satunnaisesti jopa elämää ja sen tarkoitusta. Tämä näkyy myös kirjastossa: Tähdet ja Avaruus –lehden numerot on luettu tarkkaan. Kuten kaikki muukin aiheesta löytyvä. Ja kokemusta rikastetaan myös “appeilla” joilla voi syventää tähtitaivaanymmärrystä. Ja kipparimme viihdyttää ja avartaa meitä jatkuvasti tiedoillaan Galaksien ihmeellisestä maailmasta. Ja on olemassa myös riski, että saamme kutsun tähtitornin rakennustalkoisiin, jahka hän suoriutuu tästä jotoksesta!

 

Elämä on Mearralla siis hyvässä tasapainossa. Vene, meri eläimistöineen, kuusi ihmistä ja virikkeitä antava kirjasto ovat kaikki tärkeitä elementtejä tässä tasapainossa. Välillä jokin niistä saa suuremman roolin; juuri nyt mereneläimistö ja erityisesti kalat voisivat ottaa hieman roolia. Emme ole nimittäin  saaneet kalaa kuuteen päivään. Saammeko kalaa vasta StHelenalla ja kaupasta?

 

Tänään merkittävät huoltotyöt keskeyttivät lukupiirin, Turi nosti saalinkiin  StHelenan kohteliasuusviirin ja Jussi tekohengitti ruorin hirvennahkaa!

 

Mearralla kaikki hyvin!