Toinen yö merellä jatkui ensimmäisen kaltaisena. Tuulta riitti kotitarpeiksi eli sitä oli edelleen 10-15 metriä sekunnissa kohtuu tasaiseen tahtiin. Tongalta lähdimme yhdessä kolmen muun veneen kanssa ja matkassa oli mukana yksi englantilaispaatti ja kaksi ruotsalaispurtta. Toisen aamun sarastaessa saimme huolestuttavia uutisia  ruotsalaisveneestä. Heillä oli moottorin vetoakseli irronnut ja vettä oli tullut veneeseen akselin mereenjohtavasta 40mm aukosta nopeaa tahtia. Onneksi he olivat nopeasti saaneet paikallistettua vuotokohdan ja tulpattua aukon puisella kartiotapilla. Mentyämme avomereltä sisään Lau-saariyhmään, jäimme odottamaan moottoritonta purjevenettä valmiina hinaamaan heidät satamaan. Keli oli kuitenkin varsin vaativa sisäänajon kohdalla, eli isoa aallokkoa, 12 ms vastatuulta, parin solmun verran vastavirtaa ja hinattavan veneen paino reippaasti yli 10 tonnia. Ruotsalaisvene päätti neuvonpidon jälkeen jatkaa purjein seuraavaan runsaan sadan mailin päässä olevaan paremmin varustettuun ja helpomman sisään pääsyn omaavaan satamaan 62 jalkaisen englantilaisveneen avustamana.

 

Mearra Nieida sen sijaan rantautui Lomaloma –nimisen kylän satamaan 47 tunnin purjehduksen jälkeen. Tästä kohteesta, johon hurrikaani iski todella agressiivisesti tämän vuoden helmikuussa, tarkempaa tietoa seuraavassa blogissa. Tultaessa satamaan lievää lisähaastetta toi se, että kahden veneessä olevan elektronisen karttajärjestelmän antamat tiedot olivat todella ristiriitaisia. Tuntui kuin paikalle sattunut hurrikaani olisi siirtänyt koko saaren muutama sata metriä itäänpäin.

 

Ilta jatkui Mearralla yhdessa saman aikaan meidän kanssa perille saapuneen toisen ruotsalaisveneen kanssa. Päätimme kutsua heidät veneellemme illalliselle, ja hauskaa oli. Todella mukava pariskunta, joilla miehistönä  ovat 5-6 -vuotiaat lapset.