Purjehdus eko-turismia?

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Wed 27 Jul 2016 03:13
26.7.2016
Sijaintimme 19:27.7S 153:05.3E

Tämän päivän blogin on tuottanut miehistömme ympäristövastaava Melina. Hän aloittaa syksyllä maisteriopintonsa Aalto yliopiston Creative Sustainability ohjelmassa, ja jakaa seuraavassa ajatuksiaan aiheesta:

" Veneen kierrätysvastaavana ja hetkellisesti kirjeenvaihtajana olen alkanut miettiä purjehduksen ekologisuutta ja Mearra Nieidan kuormitusta ympäristölle. Yleisesti ottaen purjeveneen rakentaminen on resursseja kuluttavaa, kun eri osia pitää kuljettaa pallon puolelta toiselle. Toisaalta purjevenemarkkinat ovat kaukana vallitsevasta kertakäyttökulttuurista: purjeveneen käyttöikä voi olla helposti 20-30 vuotta ja materiaalien hankinnassa laatu on ensisijainen kriteeri - toisin kuin vaikka H&M:n kalsareissa. Vaikka ennen veneen tiikki saattoi olla peräisin Thaimaan laittomilta hakkuualueilta, nykyään kyseinen puu on kuitenkin usein kasvatettua. Veneen käyttökin perustuu pääosin uusiutuvaan energiaan: tuulivoimalla liikutaan, sähköä tuotetaan niin aurinkopaneeleilla kuin hydrogeneraattorilla, ja näiden voimalla myös saadaan tehtyä merivedestä juomakelpoista.

On ollut lisäksi mielenkiintoista pohtia, millainen vaikutus ”purjeveneturismilla” on kyliin, joihin ei muulla välineellä pääse. Esimerkiksi Tanna, jossa WARC on vieraillut vuosittain, on pysynyt lähes muuttumattomana. Talot tehdään edelleen perinteisesti palmupuiden lehdistä ja kalastusveneinä pelittävät edelleen puunrungoista kaiverretut kanootit. Länsimaalaisesta kulttuurista on kylään tarttunut mukaan vain koulujärjestelmä sekä aurinkopaneelit. Ja ehkä muutama Nokian puhelin. Kun turistina majoitus onnistuu omasta takaa, ei tarvita suuria kansainvälisiä hotelliketjuja ja näin ollen purjehtijoiden tuoma lisätulo kanavoituu kylien omiin tarpeeseen ja saaret voivat ylläpitää omaa diversiteettiään.

Eko-turismiin luonteeseen ei taida kuitenkaan kuulua säilyketölkkien viskominen olan yli. Avomerellä kierrätys hoidetaan siis seuraavasti: paperi, metalli, lasi ja biojäte – silmät kiinni ja olan yli mereen. Tiedän. Extreme roskaamisenvihaajana kortisolitasot kohoavat aina, kun edestä suhahtaa Pringles –purnukka suoraan Tyyneen valtamereen. Toisaalta minua aina muistutellaan: ”maasta sinä olet noussut ja maahan sinun on tuleman”. Niin kauan, kun muovi kerätään visusti talteen, näin asian laita vähän on. Kun vettä on alla 7 kilometriä, Cheerios-kartonki tai J.P. Chenet eivät kauaa pysy muodoissaan. Jos lisäksi kierrätys tapahtuu jo avomerellä, kohdemaassa ei tarvitse kauhistella surkeaa jätehuoltoa, mikä on harmillisen yleistä.

Myös ruokailun ekologisuus herättää pohdintaa. Veneelle lähtökohtaisesti pyritään ostamaan mahdollisimman paikallista sapuskaa - hedelmistä muroihin. Usein saatavuus on kuitenkin kohteissa huono, jolloin joudumme tyytymään kreikkalaisiin mangomehuihin tai italialaisiin pestoihin. Tai kuljettamaan hapankorppuja Suomesta asti. Onneksi kuitenkin tehokkailla Rapalan kalavehkeillä olemme onnistuneet tuottamaan kunnon lähiruokaa, eikä meidän ole tarvinnut nojautua kiinalaisiin pohjatroolattuihin katkarapuihin, mikä tuhoaa merenpohjaa ja sivusaaliina tulee usein myös kilpikonnia ja delfiinejä…

Kestävä turismi on kuitenkin suhteellinen käsite. Ei ekologisinkaan purjevene bamburunkoineen ja hamppupelastusliiveineen olisi kestävää, jos koko maapallon väestö päättäisi purjehtia. Siinä tapauksessa ”kestävintä” olisi vain jäädä kotiin. Toisaalta verrattuna Hilton resortteihin ja Sealife –akvaarioitten rakentamiseen, voin ympäristövalveutuneena antaa ihan hyvät pisteet purjehdukselle. "

Mearra Nieidalla ja Australian kirjeenvaihtaja Melinalla kaikki hyvin!

JPEG image