Nyt nappasi, valtava miekkakala.
Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Sat 23 Jan 2016 00:38
Perjantai 22.1
Sijaintimme 09:56.2N 78:01.4W
Tervehdys merilta. Meilla ollut pienia hankaluuksia blogien lahettamisessa
(ei kirjoittamisessa), josta pahoittelumme, uskolliset lukijat. Siksi laitamme
nyt tahan pienta kertausta viime paivilta varmuuden vuoksi.
Mutta ensin paivan jymysuoritus. 1.80 senttinen ja arviolta 50 kiloinen
miekkakala nostettiin Mearran kannelle onnistuneesti. Paino on arvio,
mutta pituus sikali tarkka etta vonkale oli selvasti Jaanaa pidempi. Mutta
palataan yksityiskohtiin hiukan myohemmin.
Paasimme siis lahtemaan Santa Martasta noin vuorokauden myohassa eli
torstaina aamulla klo 8. Kun ulos paasimme, niin keli oli melkoinen koko paivan
ja yon. Nyt ymmarsimme hiukan paremmin satamakapteenin paatoksen lykata lahtoa.
Aallokko oli jatkuvasti reilua kolmea metria ja tuuli yli 20 metria sekunnissa.
Siis melkoista rytkytysta. Aamu mentiin kelin takia kasiohjauksella, ja
pilssiguli Tero kellotti reissun nopeusennatyksen 14.6 solmua. Sita
juhlittiin paivakahveilla. Koko eilinen paiva oli siis kokolailla rankkaa menoa.
Hanna totesikin, etta tama ei ole lainkaan matkaesitteen mukaista.
Merimieshuumoria.
Tanaan perjantaina paiva valkeni selvasti rauhallisempana. Itse asiassa
lillitimme kauniissa auringon paisteessa sellaista viiden solmun vauhtia. Vahan
myos “jarruttelimme” menoa, siten etta emme spinnua nostaneet. Syy tahan oli se,
etta San Blassiin olisi mukavampi saapua auringon nousun aikaan tai paivalla,
eika yon pimeydessa. San Blassin kartat ovat kovin epatarkkoja eika saarilla ole
satamaa mihin rantautua. Luonnonsatama on kasipelilla loydettava. Nyt nayttaa
silta etta saavumme San Blassiin hiukan ennen auringonnousua, mutta onneksi
taivas on kirkas ja taysikuu valaisee. Varomme koralliriuttoja.
Mutta sitten paiva jymyuutiseen. Etenimme siis kaikessa rauhassa
leppoisissa tunnelmissa kunnes noin varttia yli nelja nappasi siimaan kiinni
kala. Ja heti peraan naimme etta pari kolme isoa loikkaa meressa. Miekkakala.
Jukka tiesi kertoa vanhan kalamiehen viisauden, jos kolme hyppya nakyy meren
pinnan ylapuolella, kala on tiukasti kiinni. Sitten on kyse vain siiman
kestavyydesta ja kalamiesten taidosta. Talla kertaa molemmat olivat kohdallaan
ja alkoi vasytys. Miesta piti vavan varressa pariinkin kertaan vaihtaa. Onneksi
meilla oli kahdet valjaat, joten vapaa voitiin lennosta vaihtaa miehelta
toiselle. Mutta vaihtojen aikana kaksi miesta piti vavasta kiinni, etta vaihto
onnistui. Sen verran rankkaa oli puuha. Toista tuntia siina nelja miesta
taisteli yhta miekkakalaa vastaan ja lopulta vonkale saatiin iskuetaisyydelle
veneeesta. Micke oli koukun varressa ja sai sen miekkakalaan iskettya ja Jukka
oli lasson kanssa vieressa ja sai sen pyrston ymparille. Viela siina meni
ainakin vartti, ennen kuin kala saatiin peralaudelle nostettya ja tapettua. Kala
painoa siis todella paljon. Aika vasyneita miehia oli kannella siina vaiheessa.
Sitten Micke laittoi kalan fileiksi ja fileet pakkaseen. Huomenna herkuttelemme
melkoisia miekkakalafileita San Blas in saariston luonnonsatamassa. Etta
sellainen paiva Mearra Nieidalla. Ja taalla siis kaikki hyvin.
|