Nyt nappasi, valtava miekkakala.

Perjantai 22.1
Sijaintimme 09:56.2N 78:01.4W
 
Tervehdys merilta. Meilla ollut pienia hankaluuksia blogien lahettamisessa (ei kirjoittamisessa), josta pahoittelumme, uskolliset lukijat. Siksi laitamme nyt tahan pienta kertausta viime paivilta varmuuden vuoksi.
Mutta ensin paivan jymysuoritus. 1.80 senttinen ja arviolta 50 kiloinen miekkakala nostettiin Mearran kannelle  onnistuneesti. Paino on arvio, mutta pituus sikali tarkka etta vonkale oli selvasti Jaanaa pidempi. Mutta palataan yksityiskohtiin hiukan myohemmin.
Paasimme siis lahtemaan Santa Martasta noin vuorokauden  myohassa eli torstaina aamulla klo 8. Kun ulos paasimme, niin keli oli melkoinen koko paivan ja yon. Nyt ymmarsimme hiukan paremmin satamakapteenin paatoksen lykata lahtoa. Aallokko oli jatkuvasti reilua kolmea metria ja tuuli yli 20 metria sekunnissa. Siis melkoista rytkytysta. Aamu mentiin kelin takia kasiohjauksella, ja pilssiguli Tero kellotti reissun nopeusennatyksen 14.6 solmua.  Sita juhlittiin paivakahveilla. Koko eilinen paiva oli siis kokolailla rankkaa menoa. Hanna totesikin, etta tama ei ole lainkaan matkaesitteen mukaista. Merimieshuumoria.
Tanaan perjantaina paiva valkeni selvasti rauhallisempana. Itse asiassa lillitimme kauniissa auringon paisteessa sellaista viiden solmun vauhtia. Vahan myos “jarruttelimme” menoa, siten etta emme spinnua nostaneet. Syy tahan oli se, etta San Blassiin olisi mukavampi saapua auringon nousun aikaan tai paivalla, eika yon pimeydessa. San Blassin kartat ovat kovin epatarkkoja eika saarilla ole satamaa mihin rantautua. Luonnonsatama on kasipelilla loydettava. Nyt nayttaa silta etta saavumme San Blassiin hiukan ennen auringonnousua, mutta onneksi taivas on kirkas ja taysikuu valaisee. Varomme koralliriuttoja.
Mutta sitten paiva jymyuutiseen. Etenimme siis kaikessa rauhassa leppoisissa tunnelmissa kunnes noin varttia yli nelja nappasi siimaan kiinni kala. Ja heti peraan naimme etta pari kolme isoa loikkaa meressa. Miekkakala. Jukka tiesi kertoa vanhan kalamiehen viisauden, jos kolme hyppya nakyy meren pinnan ylapuolella, kala on tiukasti kiinni. Sitten on kyse vain siiman kestavyydesta ja kalamiesten taidosta. Talla kertaa molemmat olivat kohdallaan ja alkoi vasytys. Miesta piti vavan varressa pariinkin kertaan vaihtaa. Onneksi meilla oli kahdet valjaat, joten vapaa voitiin lennosta vaihtaa miehelta toiselle. Mutta vaihtojen aikana kaksi miesta piti vavasta kiinni, etta vaihto onnistui. Sen verran rankkaa oli puuha. Toista tuntia siina nelja miesta taisteli yhta miekkakalaa vastaan ja lopulta vonkale saatiin iskuetaisyydelle veneeesta. Micke oli koukun varressa ja sai sen miekkakalaan iskettya ja Jukka oli lasson kanssa vieressa ja sai sen pyrston ymparille. Viela siina meni ainakin vartti, ennen kuin kala saatiin peralaudelle nostettya ja tapettua. Kala painoa siis todella paljon. Aika vasyneita miehia oli kannella siina vaiheessa. Sitten Micke laittoi kalan fileiksi ja fileet pakkaseen. Huomenna herkuttelemme melkoisia miekkakalafileita San Blas in saariston luonnonsatamassa. Etta sellainen paiva Mearra Nieidalla. Ja taalla siis kaikki hyvin.
 

JPEG image