Turren jaljilla

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Mon 11 Apr 2016 05:48
10.4.2016
Sijaintimme 16:01.3S 142:18.9W
 
“Mainingit tulivat yha korkeammiksi ja korkeammiksi, ja niiden valiset laaksot syvenivat syvenemistaan. Kuului huuto: `pidelkaa kiinni, alkaa ajatelko tavaroita, pidelkaa kiinni!` Ketaan ei ollut aluksen perassa, silla sehan ensinmaisena tormaisi riuttaan. Kun oli selvaa etta aallot olivat ottaneet meidat valtaansa, ankkurikoysi katkaistiin ja sitten sita mentiin.  Meri vyoryi paallemme ja koko alus jai vesimassojen alle. Silloin tormasimme riuttaan. Koko juttu kesti vain sekunteja mutta voimia se vaati enemman kuin meilla tavallisesti oli”
Nain kuvaili Tohr “Turre”Heyerdahl aluksensa KonTikin haaksirikkoutumista/rantautumista Raroian atollille vuonna 1947. Turren retkikunta selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissa seikkailustaan.
Kovin oli Turrella hankala tyyli tulla sinansa suojaiselle atolille mutta eipa heilla ollut karttoja eika juuri ohjailukykyakaan. Mearra sen sijaan saapui samalle atollille huomattavasti kontrolloidummin suojan puolelta ja merkittya vaylaa pitkin. Saimme paikallisen kalastajan oppaaksi ja kavimme tutustumassa saareen (kuva) jonne Kon-Tiki rantautui. Saari oli pieni mutta viehattava ‘motu’’ muutamine palmupuineen ja on siis yksi osa Raroian atollisysteemia joka muodostuu useista kymmenista saarista. Liitteen kuvassa kapteeni tarkastelee rannalta loytynytta bambukeppirakennetta joka loytyi rannalta. Kon-Tikihan oli balsatukeista rakennettu lautta jolla oli vain pieni bambumaja miehistosuojana. 
 
Iltapaivalla palasimme ankkuriin kylan edustalle ja kavelimme kaupalle jonka terassi on kylan kokoontumispaikka ja varsinkin lauantai-illalla meno oli rento ja meidat otettiin sydamellisesti mukaan kaljarinkiin.
 
Illalla Jukka ja Martti lahtivat viela kalareissulle paikallisen oppaamme ja hanen kaverinsa kanssa. Matkaan lahdettiin auringon laskiessa pienella vaneriveneella (ei tainnut olla ihan hiljattain katsastettu eika ainakaan turvavarustelistaan olisi tullut ainuttakaan rastia) ja suuntasimme atollin sisaanajoaukkoon, jonka virranpyorteissa kala liikkuu. Kalastusmetodina oli pilkkiminen heittokalastusvehkeilla, meilla oli onneksi Mearran avomerivapa kaytossa silla heti kohta vieheeseen kavi yli kaksimetrinen hai, joka laittoi kelan vinkumaan oikein kunnolla. Peto oli haastava kesytettava pikku veneestamme kasin mutta Jukka teki hyvaa tyota ja sai sen veneen viereen; joskin siina kohdassa ihmettelimme, etta mitas nyt...?  Toinen kavereista huusi “morte, morte, kill, kill!”ja toinen syoksyi paikalle ruostuneen machete veitsen kanssa ja iski silla haita otsaan minka pystyi. Hai ei tasta kuhmusta pitanyt vaan lahti uuteen syoksyyn siiman ulvoessa. Tama episodi toistui pari kertaa, kunnes kaverin machete katkaisi siiman ja peto paasi matkoihinsa. Ehka oli parempi nain ajattelimme kun olimme nahneet lahietaisyydelta otuksen neulanteravat sahalaitaiset hampaat joskin paikalliset olivat pahoillaan silla heidan mielesta hai on erinomainen ruokakala.
 
Kalastusta kuitenkin jatkettiin sitkeasti yota myoden ja saalista nousikin hyvan aterian verran, bonuksena lisaksi rapu josta paikalliset totesivat vain lyhyesti “dangerous”. Emme heti ymmartaneet miksi tuollainen otus olisi vaarallinen mutta asia selvisi hieman myohemmin Mearrassa. Otus oli sidottu narulla kiinni mutta silti se onnistui leikkaamaan itsensa irti ja kiipeamaan amparista kannelle ja meinasi samalla tehda muoviamparistakin silppua. Jaana oli juuri menossa iltauinnille ja kohtasi saksiniekan silmasta silmaan yon pimeydessa. Molemmat taisivat pelastya nakemaansa aika lailla ja varsin perustellusti, erityisesti rapu, jolle kohtaaminen muodostui kohtalokkaaksi. Veneen naisisto nimittain kieltaytyi nukkumasta veneessa niin kauan kuin rapu on siella elavana. Emme hennonneet lahettaa heita palmumajoitukseen, joten kalamiehet joutuivat ravunkeittoon viela keskiyolla.
 
Tanaan siis nautimme hienon kala-aterian ja rapuleipasia. Illalla kylalla on viela pikku kekkerit kauppiaan takapihalla  jossa musisoitiin palmurannalla paikallisten asukkaiden ja toisen venekunnan kansa. Lopuksi laulettiin `Vanha merimies muistelee` biisi ja jaahyvaisiksi ja lahdimme veneelle ja yolegille kohti seuraavaa atollia.
 
Mearralla kaikki hyvin!

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image

JPEG image