Yopurjehduksen jalkeen saavuimme Makemo atollille seitseman aikaan aamulla. Tama on melko iso atolli, sisalla ei vastapaista rantaa nay. ‘”Sisameri”taalla onkin 10 x 40 mailia ja ymparoiva hiekkasaari suhteellisen kapea. Taalla on noin 1000 asukasta ja koulut ja koulukodit jonne lapset saapuvat myos muilta atolleilta. Paivalla oli ohjelmassa veneen ja kumiveneen huoltoa seka snorkkelointia. Mearra oli pitkasta aikaa kylkikiinnityksessa laiturissa, mika helpotti huolto-operaatioita seka toi vaihteeksi uudenlaista vapautta miehiston liikkumiseen. Pienia kauppoja on kaksi seka yksi pieni ravintola joka tosin oli kiinni. Tama ei kuitenkaan ollut ongelma vaan kylan Snagari jarjesti meille herkulliset Poisson Crut tonnikalasta. Eli vahan erilaiset snagarit, nakin sijasta kaytetaan tonnikalaa ja meille se sopii oikein hyvin.

 

Ihmeellista taalla atolleilla on se, etta vene ei keinu ja etta haita on paljon. Vesi on todella kirkasta ja upean turkoosin sinista. Snorkkeloidessa voi ihailla hienoja koralleja ja erilaisia hienoja varikkaita kaloja. Ja aina myos haita, yleensa onneksi pienia mutta ilkean nakoiset hampaat niillakin. Haita veneen ymparilla pyoriikin riittavasti. Jos laittaa kalanperkuut veteen niin johan alkaa hetkessa kuhista. Marquesas saarilla Warcin luennolla atolleille lahtijoita kehoitettiinkin suhtautumaan haihin kuin koiriin; ne eivat tee mitaan, jos niita ei hairitse. Mearran miehisto ei ihan tassa moodissa ainakaan viela ole ja pyrimme olemaan varoivaisia ja suhtautumaan kunnioituksella meren elamaan. Mearran kalamiehet tosin vahan harmittelivat kun ei tullut hankittua machete veista Mearran varustuksiin, jos vaikka hai nappaa koukkuun. Tallainen veitsi olisi ollut Marquesas saarilla kaupassa ihan Karhu merkkisena ja karhun kuvalla varustettuna.

 

Paiva paattyi elokuviin, katsoimme sitloodassa tahtitaivaan alla Turren Kon Tiki elokuvan. Kuvausta samoilla vesilla ja saarilla joilla juuri nyt olemme. Myos hait olivat Turren elokuvassa nakyvasti esilla, samoilla seuduilla kun ollaan.

 

Nyt taalla on jo aamu valjennut, joogaryhma treenannut laiturilla ja Jukka uimassa ja pyydystamassa samalla lounas mustekalaa. Lounas olikin lahella, mutta paasi kuitenkin karkuun. Mustekalalla on nimittain melkoiset voimat lonkeroissaan ja keskikokoistakaan otusta ei saa kasivoimin irti korallista. Voi vain kuvitella milta tuntuu jos joutuu tuon pedon kanssa lahitaisteluun. Ja vaikka lonkero olisi jo machetella katkaistu irti toimii sen voimat viela kymmenia minuutteja.

 

Pekka haki kaupalta meille matkaan tuoretta patonkia. Aamiaisen jalkeen suuntaamme kohti seuraavia atolleja joilla ei ole asutusta. Mearra Niedalla kaikki hyvin.