Tiistai 26.1 kello 17

Sijaintimme 09:32.6N 78:54.0W

 

Tervehdys taas. Tarkkaavaisempi lukijamme varmaankin ihmettelee, miksi sijaintimme on tanaan sama kuin eilen. Syy on hyvin yksinkertainen, tanaan emme ole purjehtineet lainkaan vaan olleet ankkurissa ihan tyytyvaisina taalla Lemmon Cays saariryhman keskella San Blasissa Panamassa. Paiva on mennyt  erilaisten puuhastelujen parissa. Pilssivedet on tyhjennetty kabiinin alta seka moottoritilasta, purje korjattu eli lattatasku neulottu, pakastin siivottu ja pantu pois paalta ynna muuta pienta puuhaa. Muutama hassu kommervenkkikin sattui. Naiset nauttivat ihanasta paivasta. Kicka paarpuurin puoleisella kannella aurinkoa ottaen ja lueskellen, Jaana uiden veneen ymparilla. Sitten Micke saa paahansa ehdottaa Terolle etta pilssivesi olisi hyva pumpata vaikka nyt. Tero tietenkin ymmarsi asian vaarin ja luuli etta Micke pyysi pumppaamaan septitankin tyhjaksi. Tero ryhtyi septia tyhjentamaan, sita paarpuurin puoleista vessaa siis, ja sitten kuuluikin  kannelta Kickan kirkuminen etta luoja mika taalla haisee. Samaan aikaa Pekka paattaa laittaa generaattorin paalle ja samalla sekunnilla Jaana nousee veneen paasta vedesta rappusille ja saa naamalleen vanhan dieselin oikein kunnon savuhonkaisyn. Hanna puolestaan nautti styyrpuurin puolella auringosta ja odotteli paikalle intiaanipoika Tonia. Naiset olivat aamulla piipahtaneet kumiveneella naapurisaaressa ja tavanneet siella paikallisen intiaaniperheen. Perheen papparaisen Tonin kannykasta oli virta loppunut eika koko saarella ollut sahkoa. Taman hankaluuden kuultuaan Hanna kutsui Tonin Mearra Nieidalle kannykkaansa lataamaan. Ja treffit sovittiin kello yhdeksi. No, Toni sai ilmeisesti virtaa puhelimeensa jostain muualta, kun han ei ole Hannan pettymykseksi viela tahan mennessa veneelle ilmaantunut. No, evening is still a baby, kuten vanha Kuna intiaanien sanonta kuuluu.

Olemme tanaan ruokailleet veneella ja keittiovuoroissa ovat huhkineet  ensin Jukka, joka teki meille aamulla lettuja kera herkullisten hillojen, sitten Tero joka laittoi lounaaksi munakkaat mukavilla lisukkeilla ja illalla on Micken vuoro tarjoilla meille tyypillinen karibialainen texmex illallinen.

 

Niin, eilen illalla siis nautimme hummeri-illallisen kuten tarkkaavaiset lukijat kenties eilen jo aavistelivat. Olimme ilmoittaneet saapuvamme kello kuusi tuohon rantahietikolla sijaitsevaan pieneen ulkoilmakuppilaan. Tosin ei taalla muita kun ulkoilmakuppiloita ole nahtykkaan. Kumiveneeseen mahtuu vain nelja henkea kerrallaan joten menimme kahdessa erassa. Kun ensimmaiset saapuivat paikalla noin tasan kello kuusi, paikallinen isanta kantoi samalla sekunnilla ensimmaiset hummerit poytaan. Aika ripeaa palvelua. No tasta seurasi se, etta soimme hiukan jaahtyneita hummereita, mutta ei se tunnelmaa haitannut. Tilannetta tosin tasapainotti se, etta valkoviini puolestaan oli varsin lamminta.

 

Etta tallaista meilla taalla tanaan. Huomenna nousevat sitten taas purjeet ja suuntaamme keulan kohti  Colonin Shelter Bayta.  Mearra Nieidalla siis jalleen kerran kaikki hyvin.