St Helenan elinkeinoelämästä

Mearra Nieida
Pekka Salonoja
Fri 27 Jan 2017 18:41
27.1.2017
Sijainti 15:31.4S, 15:02.6W
 
St Helena on jäänyt jo lähes kuudensadan merimailin päähän mutta jaksaa edelleen puhutella miehistöämme.
 
Purjelaivakaudella jopa tuhatkunta laivaa pysähtyi St Helenalla vuosittain täydentämässä ruoka- ja vesivarastoja – saari oli strategisen sijaintinsa myötä varsin vireä kaukoliikenteen solmupiste. 
Tänään saaren talous elää ulkopuolisin silmin arvioituna varsin mielenkiintoisessa koelaboratoriossa. Käytössä ei ole arvonlisäveroa, mutta tuontitavaralle isketään rajut tullit. Tuontitavaroita rasittaa lisäksi pitkän laivamatkan aiheuttamat rahtikustannukset ja hankalat toimitusajat: 1200 mailia Afrikan mantereelle ja 1800 mailia Brasiliaan.
Saaren eristyneisyyttä lisää huonot tietoliikenneyhteydet ulkomaailmaan sekä Englannin puntaan sidottu oma valuutta seteleineen ja kolikkoineen. Luottokorttikin toimii vain saaren pankissa, kaikki on käytännössä käteismaksujen varassa.
 
 
Eristäytyneisyydestään huolimatta saarella on tuskin lainkaan mitään omaa teollista tuotantoa, maatalouskin on sangen kaukana omavaraisuudesta. Yksi pientislaamo tuottaa rommia, giniä ja kahvilikööriä työllistäen muutaman hengen. Merkittävimmän vientituotteen, hamppuköyden tuotanto päättyi 1960-luvulla (aikanaan koko englannin postilaitoksen postisäkit oli St Helenan tuotantoa). Ainoastaan tonnikalan suhteen ollaan edelleen omavaraisia, sitä
riittää jopa pienimuotoisesti vientiin. Meidän oli vaikea löytää tuoreita vihanneksia ja hedelmiä evääksi matkalle Brasiliaan.
 
Lentokentän (joka ei siis ole vielä toiminnassa tuuliongelmien takia) rakennuttaminen on aiheuttanut hetkellisen nousukauden: saarelle on muun muassa tullut kymmenittäin uusia autoja. Myös työvoimasta tuntuu olevan pulaa, vaikka kaikki saaren ja lentokenttäprojektin vaativammat asiantuntijatehtävät on toteutettu ulkopuolelta tuodun työvoiman avulla. Lentokentän rakentamiseen on investoitu noin 285 miljoonaa puntaa, mikä on saaren talouden mittakaavaan asetettuna järkyttävä summa: 4500 asukkaan saarella vuotuinen keskiansio on vain noin 7 000 puntaa. Tuoko lentokenttä aikanaan saarelle turisteja ja elinkeinoelämään uutta vireyttä, rikkooko turismi samalla saaren pysähtyneen idyllisen tunnelman, hajottaa 1960-luvulle pysähtyneen lintukodon?
 
Ei voi välttyä ajatukselta, että  saaren talouden heikko tila on suurelta osin seurausta emovaltion passivoivasta tukipolitiikasta. Saari saa vuosittain 30 miljoonan punnan tukiaiset Brittihallitukselta, mikä on saaren talouden kokoon suhteutettuna huima luku. Tuntuu, ettei ihmisillä ole juurikaan tarvetta ja halua pinnistellä paremman huomisen puolesta. Harvalukuiset yrittäjähenkiset asukkaat olivat nekin järjestään hiljattain muualta saarelle tulleita.
Toisaalta St Helenalla voi astia turvallisen ja onnellinen oloisen yhteisön, missä kiire ja stressi on vieras käsite.
 
Mearra Nieidalla kaikki hyvin.