Sijaintimme 12:34.4S 143:27.7E

 

Mistä tietää, että kalalla on aivot, kysyi kapteeni Pekka. Ihminen on kalasta, ihmisellä on aivot. Siis kalalla on aivot. Tämän päivän ensimmäinen kala nappasi auringon noustessa. Jaana toheloi kelan jarrun kanssa ja antoi vähän liikaa löysää vonkaleelle. Irtihän tuo pomppasi. Valtteri herrasmiehenä totesi, että siinä oli varmaan vain levää  kiinni. Ei mennyt kuitenkaan kuin tovi, kun kelan jarru vinkui uudelleen ja Valtteri nosti ison makrillin ylös. Valtteri säilöi makrillinsa pään tuleviin tarpeisiin; kuulemma Kummisetä tyyliin se piilotetaan Nooran punkkaa tulevaa legiä varten... Kalan perkaus oli vielä puolitiessä, kun uusi vonkale vikisi vieheen päässä. Oskari sen sieltä ylös kiskoi. Eliittikumppanikaksikon yhteistyönä veneen perätuhdolta alkoikin tulla kalatorin tasoisia makrillifileitä illallisen raaka-aineiksi. Jaanalla ei enää ollut paha mieli, varsinkin kun on hänen kokkivuoro illalla. Menulla on nyt makrillia kahdella tapaa: lime-tomaatti cevicheä alkupalaksi ja voissa paistettua makrillia pääruoaksi.

 

Reittimme Lizard saarelta Turtle Headin kulkee uloimman riutan sisäpuolella ja mutkittelee lukuisten riuttasaarten ja rengasriuttojen välillä muistuttaen Suomen saaristoa. Lisäksi katkarapuja kalastavat veneet risteilevät riuttojen välissä trooleineen miten sattuu ja ajavat autopilotilla ilman vahtia. Jaana, joka on viimeiset kymmenen kuukautta seilannut selkeitä avomerireittejä kaipasi yölliseksi turvaksi plotterin uumeniin merkattuja reittipisteitä. Luuli, että niistä olisi ollut iloa muillekin. Törmäsipä tuossa sukupolvien väliseen kuiluun. Nuoremmalle kaartille, näille nettipelien konkareille, navigointi ja riuttojen ja paattien väistely ruudun kautta pimeässä yössä oli naurettavan helppoa.

 

Eilinen spinnukeli on valitettavasti tyyntynyt moottorimarssiksi. Eliittikumppanit kaipaa kunnon tuulta ja tuiverrusta varsinkin yövahtien viihteeksi. Kaikki kuitenkin iloitsivat lounasankkurista Sunk riutan suojassa. Haivaarasta huolimatta hyppäsimme mielettömän siniseen veteen, jossa näkyvyys oli tämän reissun parasta tasoa. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi uintihetkeksi Australian vesissä. Tästä eteenpäin ankkuroidumme vesiin, jossa viihtyvät myös krokotiilit. Krokotiilit itse asiassa ovat isompi uhka kuin hait ja niistä varoitetaankin selkein kyltein paikoissa, jossa uimarannat ovat jokisuistojen tai mangrovemetsien reunustamia.

 

Tänään saimme delfineistä toivottua matkaseuraa kun lystikäs parvi jäi toviksi Mearran keula-aaltoon surffailemaan. Ja nyt nousi purjeet tuulen viritessä. Ja kännyköihin tulee juuri nyt useamman päivän tauon jälkeen dataa. Voi tätä riemun määrää - Mearra Nieidalla kaikki hyvin!