10.4.2017

 

Sijainti 14:28.0N, 60:52.0W

 

Juhlahumusta täytyi tänään siirtyä arkeen. Matkaa oli jatkettava, jotta saamme veneen ajoissa Antigualle. Hyvästien jättö WARC veneiden miehistölle Rodney Bayn satamassa oli kuitenkin haikeaa. Kyynelten keskellä lohdutti tieto, että tapaamme jo heinäkuun lopussa. Wishangerin Brian ja Claudine ovat kutsuneet meidät kotiinsa Englantiin ja yllättävän moni seilaaja pääsee mukaan. Juhlasta tullee loistava ja iloinen jälleennäkeminen.

 

Purimme veneen juhlaliputuksen. Tankkasimme löpöä ja vettä. Haimme ruokakaupasta jääkaapin täyteen salaatteja ja juustoja ja salongin katon verkoissa roikkuu taas mukavasti mangoja, meloneja ja banaaneja. Näillä varustuksilla kelpaa lähteä tutustumaan St Lucian pohjoispuolella oleviin saariin. Ensimmäinen kohde on Martinique, jonne tulimme noin kolmen tunnin purjehduksen jälkeen. Myötätuulipurjehdukseen tottuneille pallonkiertäjille vauhdikas pystykryssi 8 m/s tuulessa oli mukavaa vaihtelua. Kirsi, tiimimme tuorein jäsen, sai kuitenkin jo heti alkumatkasta tuta meren kasteen. Kirsi oli lepäämässä salongin sohvalla ja totta kai juuri silloin iso aalto kaatui kannelle. Kattoikkuna oli unohtunut raolleen ja sieltähän tuli ainakin ämpärillinen vettä nukkuvan niskaan.

 

Martinique on niin ranskaa, niin ranskaa että. VHF puhelut satamakapteenille ja ravintolavaraukset hoituvat kyllä sujuvasti, mutta meille jää aina pienoinen epäilys, että meniköhän kaikki nyt ihan kohdalleen. Noh, jo eilen tehtyä satamavarausta Mearran nimellä ei sitten kuitenkaan kirjoista ja kansista löytynyt, mutta onneksi pitkän ponttoonilaiturin päässä oli meille loistava kylkiparkkipaikka vapaana. Siihen köydet kiinni ja euromaahan tutustumaan. Jukan tekemä varaus Zanzibar ravintolasta oli kuitenkin kohdallaan. Ja mitä herkkuja meille siellä tarjoiltiin! Oli foie craata, burgundin etanoita, tartaria ja erilaisia meren eläviä. Timo, Mearran diplomeilla palkittu huippukokkimmekin totesi, että nyt tuli parasta pöytään, mitä tällä matkalla on saatu. Se oli paljon sanottu se!