Bye bye Fernando De Noronha, ikuisesti mieleemme jäät!

 

Aamutoimien jälkeen Ticotico nosti ankkurin ja otti suunnan länteen kohti Pirunsaarta. Seuraavat noin 8 vuorokautta merellä, jahka säät suosii, luvassa purjehtimisen lisäksi kirjojen lukemista, elokuvia ja tietysti filosofointia elämän tarkoituksesta. Tai jostain arkisemmasta... Toistaiseksi juttua riittää myös toisiimme tutustumisessa. Mistä kukin on oikein kotoisin, kenelle kelpaa murukahvi ja kenen mielestä Juice on paras sanoittaja ja haikailee Eppujen loruja.

 

Kun kantahenkilökuntaa lukuun ottamatta koko porukalle yli viikko meren armoilla yhteen pötköön on uusi ja arvaamaton kokemus, sitä alkaa pohtimaan miten aika kuluu.  Riittääkö jutun aihetta, mitä voisi miettiä yön yksinäisinä hetkinä? Pitäisikö suunnitella talon remonttia tai auton vaihtoa vai uskaltaisiko miettiä missä ja miten aikanaan haluaisi viettää eläkepäiviä. Tuleeko kalaa tänään tai huomenna, mitä laittaisin huomenna lounaaksi, vieläkö hedelmiä riittää. Vai uskaltaisiko peräti miettiä mitä tässä elämässä on tehnyt niin oikein ja hyvin, että pääsee on ansainnut näin hienon kokemuksen?

 

Toistaiseksi sää on suosinut, aurinko paistaa, sivumyötäistä tuulta on riittänyt ja swellitkin ovat sopivan kokoisia ja tulevat oikeasta suunnatusta. Ennusteiden mukaan tätä riittää muutaman päivän ja sen jälkeen saadaan lisää tuulta samalla lisää puuhaa purjeiden säätämiseen.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin