Tahaan saaren Hurepitin lahti oli taas uudenlainen kokemus viikon vanhoille miehistön jäsenille. Asumuksia oli molemmin puolin ja niiden yläpuolella nousi jyrkät viidakkoiset seinämät. Yhdessä talossa vietettiin iloista lauantai-iltaa lauleskellen samaa paikallista laulua uudestaan ja uudestaan. Söimme maittavan kanasalaatti-illallisen musiikkiesityksestä nauttien. Kun kappaleen sanat vaihtuivat Purple Rain:iksi melodian pysyessä samana, päätimme kaivaa esille Hectorin uusimman levyn. Loppuillan kuuntelimme sitä ja lähettelimme loput äitienpäivätoivotukset Suomeen.

 

Aamulla heräsimme auringonnousuun ja viidakon äänten kirjoon. Toki höystettynä kukkojen kiekumisella. Äitien kunniaksi nautimme tavallistakin runsaamman ja pidemmän aamiaisen. Sen jälkeen oli vuorossa maston tarkistus. Kaikki oli kunnossa tulevaa kaksiosaista 1200 mailin Niue-pätkää varten.

 

Masto-operaation aikana oli Auramot jo ohjattu Hurepitin lahden rannalle. 2km taksimatka viidakon halki kesti tunnin. Nostimme ankkurin, poimimme Auramot kyytiin ja suuntasimme keulan kohti maagista Bora Boran saarta. Näin oli koko miehistö koossa. 25 mailin purjehduksen jälkeen saavuimme Bora Boralle klo 16 aikoihin. Pakollisten uintien jälkeen Jukka jäi veneelle vahtiin ja muu miehistö suuntasi lenkille saareen. Pitkän pyhän kunniaksi kaikki paikat olivat edelleen kiinni. Luonnolliseksi valinnaksi tuli illallinen veneellä. Ja sitäpä täällä juuri aloittelemme tropiikin kuumuudessa ja pimeydessä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin!