Olemme juuri saapumassa Hortaan Azoreille. Viimeisen kolmen vuorokauden aikana olemme edenneet 605 merimailia, yli 200 mailia jokaisena. Merellä on jälleen tapahtunut: olemme nähneet useita valaita, delfiinejä - ja merta. Viime yönä Sakari ja Kimmo saivat todistaa yhtä luonnon ihmettä, kun yöaikaan meren bioluminoituvat levät aktivoituivat delfiiniparven tullessa piirittämään Mearraa. Silminnäkijähavaintojen mukaan näky oli fantastinen, hieman “spooky” ja rinnastettavissa lähinnä Harry Potter elokuvissa ankeuttajien karkoittamiseen tarkoitettujen suojelustaikojen viuhumiseen. Olemme koko päivän kulkeneet kello kaulassa ja intensiivisesti virittäneet purjeita, sillä vain kilometrien päässä siintävä Horta tarjoaa miehistölle jälleen mahdollisuuden ravintolaruokailuun ja tervettä vaihtelua viimeisen kahden vuorokauden tonnikalapasta ruokavalioon. Sakaria asia ei tosin juuri ole häirinnyt, muistuttaa kuulemma kotioloista. Hortassa joudumme luopumaan kahdesta miehistön jäsenestä Sakarista ja Kimmosta. Miehistön nuorukaisten menetys kolahtaa erityisen pahasti kokoonpanomme keski-ikään ja yöuniin. Jari löysi tapahtumasta myös suuren eriskummallisuuden ja pohti miten voi olla, että Sakarin tulee lähteä jo nyt vaikka hän on porukan ainoa sinkku ja nuori, kenties ainoa kenellä oikeastaan pitäisi olla tähän aikaa. Jätämme siis teidät, rakkaat lukijamme, pohtimaan tätä suurta dilemmaa.

 

Mearralla kaikki hyvin