Sijaintimme 19:06.7S 146:51.6E

 

Tiistai paiva valkeni harmaana ja hyvin tuulisena (Queenslandin rannikolla kovan tuulen varoitus 10-17 m/s). Nainpa ollen miehisto paatti viettaa valipaivaa tutustuen Magnetic Islandin ihmeisiin. Saaren nimi on muuten jalleen herra Captain Cookin aikaansaannoksia: 1770 han purjehti mehistoineen saaren ohi ja kompassissa havaittiin pahoja hairioita, joiden alkuperaa ei tunnettu. Magneettisia hairioita epailtiin, joten varoiksi saari nimettiin Magnetic Islandiksi. Muutenkin Cookilla oli vitsit vahissa, kun joka valissa piti keksia uusille saarille ja niemennotkoille nimia, kun kerran ensimmaista kertaa oltiin liikkeella (tosin paikalla oli ollut aboriginaali alkuasukkaita jo 40000 vuotta...) ja oltiin niin loytoretkeilijaa. Vahimmalla paasi, kun kaytti miehiston ja heidan sukulaisten nimia ja nainpa lahistolta loytyvat George, Harold, John ja Smith saaret ja niin edelleen...  Itse Magnetic saarelle Cook ei kuitenkaan koskaan noussut, mutta silti herraa juhlitaan taalla suurena sankarina, kuvaliitteessa hanen muistolleen pystytetty patsaantynka.

 

Miehiston paivan suuri missio oli loytaa saarelta villi Koala-karhu. Tama vaarin karhuksi tituleerattu karvapallo kun on hurmannut miehiston jo etukateen. Vaarin siksi, etta kyseinen veikko ei suinkaan ole karhu, vaan pussielaimiin kuuluva kasvissyoja, joten Koalan metsastyksemme sinansa oli vaaratonta. Magnetic saarella Koala ei ole originaali asukas, vaan niita siirrettiin mantereelta vaarojen alta saarelle pakoon ensimmaisen kerran vuonna 1932, jonka jalkeen joukkio on kasvanut noin 800 yksilon kokoiseksi.

 

Otusta jahdattiin paikallisilla luontopoluilla, joita vaellettiin ristiin rastii muutama tunti. Epatoivoisimmat (Pekka, Jukka ja Jaana) antoivat kahden tunnin jalkeen periksi ja ostivat liput paikalliseen Koala-puistoon, josta veikkonen loydettiinkin monien muiden orkkien (krokodiilit, liskot, kakadut, jattilaishamahakit, ym) lisaksi. Ja viela 18 dollarin lisahintaa Koala-neitia paasi halaamaankin. Tahan hommaan ryhtyi Jaana. Krokodiileja sai halata ilman lisamaksua, joten tarkan markan miehena kapteeni keskittyi niihin. Tosin kasin sai pidellä vain noin 40 cm mttaista poikasta...

 

Eliittikumppanit eivat kuitenkaan antaneet periksi, ja viela 4 kilometrin lisavaelluksen jalkeen ryhma palkittiin; nuoret miehet tormasivat usean koalan yhdyskuntaan, joka juuri erottui puiden latvasta. Kuulemma pienen hairiokayttaytymisen jalkeen karhut saatiin liikkeellekin ja havainto tallennettua kovalevylle. Jalleen yksi “once in a lifetime”-kokemus lisaa...

 

Saan salliessa seikkailu jatkuu huomenna kohti pohjoista, stay tuned!

 

Mearra Nieidalla kaikki hyvin!