Lauantain 27.2.2016

Sijaintimme 00:449S 90:18.6W

 

Heti alkuun pitaa pyytaa anteeksi uskollisilta lukijoilta sita, etta eilinen blogimme julkaisu myohastyi noin kolmella tunnilla totutusta. Lahtokohtahan on se, etta Mearra Nieidan  blogi jaetaan sahkoisesti samaan aikaan kun Hesari jaetaan koteihin. Syy myohastymiseen oli varsin inhimillinen. Toimituksen ilta paasi lipsahtamaan vahan pitkaksi, mutta sellaistahan toimituksissa aina joskus pruukaa sattumaan.

Istuimme nimittain iltaa yhdessa uuden ja vanhan miehiston kanssa. Siina vaihdettiin kuulumisia. Uusi miehisto kertoi mita kaikkea Suomeen kuuluu. Siihen meni viisi minuuttia. Sitten vanha miehisto kertoi miten merella on mennyt. Siihen meni viisi tuntia. Ja oli oikein mukavaa. Oli muuten kiva huomata miten uusi miehisto, nimeltaan Leguaanit, olivat intoa taynna kun ilmapallot vapputorilla. Sinansa hauska vertaus, silla he saapuvat takaisin Suomen Vappupaivana. Mutta he olivat todella taynna intoa ja odotusta tuleviin seikkailuihin Tyynella valtamerella. Uudella porukalla onkin heti alkuun edessaan ihan kunnon rykaisy, reilut 3 viikkoa merella suuntana Ranskan Polynesia ja Hiva Oan kaupunki. Matkaa sinne siis noin 3 000 merimailia. Me, Leg Panaman porukka, heille tietenkin vanhoina merikarhuina kerroimme vahan mika on meininki isoilla vesilla ja taalla World ARC porukoissa. Tuoreet matruusit kuuntelivat tarinoitamme haltioituneina. Merimieshuumoria.

Niin, se on nyt sitten Leg Panaman viimeisten matruusien, Hannan ja Teron viimeinen paiva Mearra Nieidalla. Ei muuten tullut aika pitkaksi, silla paallysto laittoi miehiston hommiin. Silla aikaa kun Pekka ruoria kiillotti, Jukka karttapoydalta polyt pyyhki ja Jaana lajittelit mausteet, niin mita tekivatkaan Hanna ja Tero. Hanna pesi pilssit ja vessat, lattiat luuttusi ja keittion puunasi. Ja Tero kaikki patjat ja liinavaatteet tuuletti ja tamppasi, suihkuverhot ja lattiaritilat pesi ja puunasi, seka ruuat laittoi. Samaan aikaan muuten uusi miehisto vietti aikaansa hotellissaan tuossa rannalla, noin 250 metrin paassa. Siella he Gin Tonic- lasit kasissaan istuskelivat rantatuoleissaan ja kiikareilla katselivat miten Mearra Nieidaan heille kuntoon laitettiin.

Noh, askeisessa kappaleessa on ehka hiukan liioittelua, mutta miten se vanha blogaajien sanonta kuuluikaan: turhat faktat pilaa monta hyvaa juttua.

Mutta vakavasti puhuttuna. Vanhalla miehistolla on kylla hiukan haikea mieli siita, etta pitkaan odotettu meriseikkailu on nyt ohi. Upeaa oli myos se, etta kaikki meni talla legilla todella kivasti. Laakintavaapeli on aivan erityisen tyytyvainen tyonsa tuloksiin. Ei yhtaan potilasta kahteen kuukauteen. Mutta toisaalta, on tassa jo hiukan ikava kotiin ja rakkaimpiemme luo. On aivan ihanaa palata kotiin heidan pariinsa. Samoin, on kiva palata myos toihin, uskokaa tai alkaa. Terokin kertoi jo tiistaina iltapaivalla menevansa konttorille. Tama varoituksena Punavuoreen. Hanna puolestaan suuntaa viela kuukaudeksi Kaliforniaan odottamaan, etta kotona Juha saa perheen kodin muuton hoidettua ja tavarat paikalleen.

Naissa tunnelmissa siis paattyy tama maailmanymparipurjehduksen ensimmainen vaihe. Miehisto kiittaa Jaanaa, Jukkaa ja Pekkaa ja toivottaa heille ja Leguaanoille onnea ja menestysta tuleviin seikkailuihin. Mutta ennen kaikkea me kiitamme Mearra Nieidaa. Olit  kotimme 6.1 – 28.2. 2016. Toit meidat turvallisesti perille. Sinuun sattoi luottaa kaikissa keleissa ja oloissa. Aina tarjosit meille turvallisen ja kodikkaan ympariston missa olla ja viihtya. Siita noyrin kiitos, Mearra Nieida.