Sunnuntai 14.2.2016 kello 16

Sijaintimme 02:30.4N 83:09.9W

 

Eilen kerroimme kuinka vietimme leppoisan paivan merella. No, eipa ollut sitten viime yona leppoisuudesta tietoakaan. Kaikki meni todella mukavasti aina puoleen yohon asti. Micke ja Tero olivat vuorossa 22-24 valisen parituntisen ja lahinna ihailivat kaunista kuunsiltaa ja tahtitaivasta. Sielta loytyi vaarin pain oleva Otava selan takaa seka Etelan risti edessa. Niita siina katseltiin ja mietittiin maailman menoa, samalla kuin leppoisa myotatuuli vei Mearra Nieidaan kohti etelaa.

Tero heratti Jaanan klo 24 seuraavaan vuoroon Micken kaveriksi ja lahti nukkumaan. Ei tainnut menna varttituntia enempaa kun mainingit nousivat ja tuuli voimistui. Taivas meni pilveen ja pimeys valtasi itaisen Tyynen valtameren. Tai nyt ainakin sen osan siita, missa Mearra Nieida seilasi.

Tuuli nousi pariinkymmeneen metriin sekunnissa, mutta ei siina viela kaikki. Ristikkainen aallokko ja tuulen puuskaisuus vaikeuttivat tilannetta entisestaan. Samanaikaisesti nousi perakannelle marka mutta uninen kippari tukka sekaisin. Etukannen luukku oli jaanyt auki ja sielta tuli kipparin sviittiin parin amparillisen verran vetta. Se heratti Pekan aika napparasti. Hakkaavaan menoon oli myos herannyt  Jukka, joten ylin paallysto oli hereilla miettimassa miten kannattaa toimia. Hetken paasta oli kylla koko muukin miehisto hereilla. Jiippi ja pari reivia  heitti venetta sen verran laidalta toisella, etta kabiinissa sohvalla nukkunut Hanna sai niskaansa poydallisen tavaraa seka katossa roikkuneet hedelmat ja ilmeisesti ananaksesta kuhmun paahan. Karttapoydan puolella nukkunut Tero sai niskaansa puolet laivan kirjastosta. Kicka putosi sangyltaan Micken sangylle, joka sinansa ei haitannut koska Micke oli kannella hommissa. Onneksi Pekka, Jukka, Jaana ja Micke saivat operaatiot kannella vietya lapi kohtuullisen ripeasti joten suuremmilta ongelmilta valtyttiin. Tilanne oli kuitenkin varsin haasteellinen. Kyse ei kuitenkaan ollut niin sanotusta squall- ilmiosta joka olisi ollut viela vakavampi tilanne. Me vain yksinkertaisesti ajoimme, ei nyt myrskynsilmaan, mutta pilviselle, voimakkaaksi kovenevan tuulen muodostamalle alueelle yllattaen.

Matka tosin eteni varsin ripeasti, jos jotain positiivista pitaa episodista loytaa. Kahdellakin reivilla vauhtia oli 12 solmua. Muutenkin matka kohti Galapagos- saaria etenee varsin ripeasti. Jos virtaukset huomioidaan laskuihin, niin parisataa mailia vuorokaudessa tahtiin olemme matkaa tehneet. Alkuperaisen arvion mukaan saapuisimme itaisella Galapagoksella sijaitsevalle Isla San Cristobal – saarelle torstaina illansuussa. Mutta nyt nayttaa silta etta olemme siella mahdollisesti jo torstaina aamupaivalla. Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, silla saaennusteiden mukaan ensi yona meita odottaa melkoinen suvanto ja tama ripea eteneminen saattaa olla pian muisto vain.

No, sellaista viime yona. Aamu kun valkeni niin kaikki naytti taas paljon kauniimmalta ja mukavammalta vaikka takana olikin melkoisen huonosti nukuttu yo.

Aamulla oli kipparilla viela aikainen heratys. Suomen Valtameripurjehtijat pitivat vuosikokousta Helsingissa ja kokous halusi satelliittipuhelimen valityksella kuulla kuulumisia Mearra Nieidan seikkailuista maailman merilla. Pekkahan kertoi ja oletettavasti vuosikokous kuunteli. Kuvassa Pekka haastattelua antamassa, oikein puhtaaseen paitaan sonnustautuneena.

Sellaista kuuluu Mearra Nieidalle ja sen miehistolle tanaan Ystavan paivana. Niinpa haluammekin toivottaa kaikille blogimme ystaville mita parhainta Ystavanpaivaa ja iloista mielta. Mearra Nieidalla siis kaikki hyvin.