Veneen telakointi kuiville sujui hyvin. Eri puolilla maailmaa on erilaisia tapoja. Meillä on vene kerran ollut talven Skotlannin länsirannikolla muutaman kiilatun pölkyn varassa. Ja siellä on välillä melkoisia myrskyjä. Hyvin näytti toimivan sekin systeemi. Täällä käytettävän puisia pukkeja. Ne on nopeat asentaa ja niitä on helppo liikutella jos on tarvetta maalata pohjaa. Me ajattelimme selvitä pienellä paikkamaalauksella Etelä-Afrikassa laitetuilla maaleilla ainakin vielä ensi kauden.

Parhaat teräksiset pukit, joita meillä on ollut käytössä, olivat Uudessa Seelannissa. Siellä tuki otettiin parraslistasta ja köli tietysti kantoi kuorman. Näin veneen kylki jäi vapaaksi maalauksia ja hiontaa varten. Laitan oheen pari kuvaa täällä käytettävistä pukeista. Tuollainen yksinkertainen ratkaisu sopisi mielestäni myös Suomeen. Meillähän on paljon puutavaraa ja jokainen osaa itse nikkaroida noin yksinkertaiset pukit. Ja mastoa on mielestäni turha ottaa alas, ellei ole jotain erityistä huoltoa mielessä. Ainoa hyöty mielestäni sen alas otosta on siinä, että se tulee tarkistettua syksyllä ja keväällä. Mutta saman asian voi hoitaa puosuntuolista, kun masto on ylhäällä.

Nopeasti tuo aika menee huoltotöissä ja loppuu aina kesken. Työtä tehdessä tulee mieleen, mitä on joskus suunnitellut muuttavansa ja virittävänsä joskus uudelleen. Ja nyt olemme lisäksi siirtymässä veneeltä takaisin maakravuiksi. Se merkitsee isompaa muuttokuormaa ja samalla joutuu kriittisemmin arvioimaan sitä kaikkea rompetta, mitä on kertynyt veneelle.