Eilen tulimme suureen Adelaiden kaupunkiin. Emme olekaan veneellämme käynet näin suuressa kaupungissa sitten Brasilian.

Marina, johon saavuimme, on sellainen Helsingin HSK:n kokoinen. Toimistossa työskenteli neljä kiireistä naista. Kukaan ei ollut kiinnostunut ketä me olemme tai mistä tulemme. Heitä kiinnosti vain veneemme paperit: rekisteriote, vakuutuskirja, sähkötarkastustodistus. Täytin erilaisia sisääntulolomakkeita ja he pyrkivät tehokkaasti hoitamaan asiamme pois päiväjärjestyksestä.

Tällaista kai se suurkaupungin elämä on. Ihmisillä on ainainen kiire – vaikka suurelta osin kyseessä on tarpeettomasta itse luodusta kiireestä. Ja mahdollisia uusia sosiaalisia kontakteja pitää rajoittaa, koska niitä on yksinkertaisesti liikaa.