Olemme tehneet päivittäin 10-20 kilometrin kävelylenkkejä ja tutustuneet ympäristöön. Eilen kävimme Axel Stenrossin merimuseossa. Hän oli alkujuuriltaan suomalainen Axel Stenroos Finbystä (synt. 1895), mutta kirjoitusvirheen vuoksi viranomaisten papereissa nimi sain sittemmin hieman eri muodon.

Axel aloitti merimiehen uransa 12-vuotiaana laivakokkina Itämerellä. Kolmen vuoden jälkeen hän jatkoi isänsä ja isoisänsä jalanjälkiä ja opiskeli sekä harjoitti veneveistäjän ammattia viisi vuotta. Sitten hän lähti jälleen merille.

Liverpoolissa hän pestautui ystävänsä Frank Laakson kanssa alukselle, joka sittemmin saapui Port Lincolniin. Axel oli laivalla puuseppänä ja Frank purjemaakarina. Frank oli kotoisin Pikkunauvosta.

Port Lincoln oli ja on yhä edelleen merkittävä viljanvientisatama. Tämä oli sitä aikaa 1900-luvun alussa, jolloin Eriksonin purjelaivastokin seilasi Euroopasta Australiaan ja takaisin. Näillä pitkillä legeillä purjelaivat olivat vielä kilpailukykyisiä.

Axelille tämä oli jo toinen vierailu Port Lincolniin ja hän tunsi paikan entuudestaan. Yhdessä Frankin kanssa he päättivät jäädä täällä laivasta ja asettua siirtolaisina Australiaan, alkuun laittomasti ilman maahantulolupaa, mutta tämä ei näyttänyt häiritsevän kaupunkilaisia, jotka ottivat heidät mielellään vastaan.

Aluksi he olivat töissä rakennushommissa, mutta pian 30-luvun lopulla Axel osti jo olemassa olevan pienen veneveistämön ja ryhtyi yhdessä Frankin kanssa harjoittamaan tätä ammattia.

Heidän elämänsä oli hyvin yksinkertaista, mutta veneveistämö kuitenkin menestyi ja tarjosi perustoimeentulon. Axel meni naimisiin, mutta hänellä ei ollut lapsia. Axel kuoli 1980 85-vuotiaana ja Frank viisi vuotta aiemmin

Kaikesta päätellen he olivat yhteisön arvostamia jäseniä, koska kaupunkilaiset päättivät perustaa Axel Stenrossin nimeä kantavan merimuseon hänen jälkeensä jättämän veistämön tiloihin. Museota pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja se ei ole suuren suuri, mutta mielenkiintoinen.

Port Lincolniin asettui asumaan muutama muukin suomalainen siirtolainen ja heidän jälkeläisiään asuu edelleen kaupungissa. Me emme kuitenkaan jääneet sinne pysyvästi ja tänään irrotimme jälleen laituriköytemme.