Aamuyöstä tuuli nousi pariinkymmeneen m/s. Enää ei ollut helppoa ajaa 120 asteen tuulikulmaa aallokon takia. Vaihtoehdoiksi meille jäi piihin asettuminen tai ajaminen enemmän myötäiseen. Valitsimme jälkimmäisen, koska siten pääsimme etenemään, vaikka jouduimme ajamaan liikaa etelään. Laskimme ison puomille ja jätimme kymmenkunta neliötä jenniä auki sekä siirryimme käsiohjaukseen, jotta voisimme nopeammin korjata, kun isompi aalto heittää perää. Tämä on modernien purjeveneiden huono puoli, koska perä on leveä ja kevyt. Pitkäkölinen raskas kanoottiperällä varustettu vene olisi paljon suuntavakaampi. Sen huono puoli taas on, että murtuva aalto täyttää helpommin istumalaatikon.

Tuulista yötämme täydensi sade. Aamulla koillistuuli alkoi hellittää ja päivänmittaan tuuli kääntyi lännen kautta lounaaseen. Emme olisi jaksaneetkaan enää ohjata käsin. Kun kahden tunnin ruorivuoron aktiivisesti pyörittää ruoria, sen kyllä tuntee hartioissa.

Illalla tuuli on alkanut näyttää taas navakoitumisen merkkejä. Toivomme, että se jatkaisi kääntymistä, koska nyt kurssimme on puolestaan liikaa pohjoiseen jonne meitä vie myös merivirta. Lämpimän ja kostean pohjoisen puoleisen tuulen on kuitenkin korvannut kuiva ja kuulakas etelätuuli ja olemme saaneet jo hyvin kuivatettua veneemme sisätiloja, jotka olivat yön jäljiltä kosteita.