Välillä palloa kiertäessämme olemme olleet etsimässä mennyt maailmaa, jota ei enää ole olemassa muuta kuin muistoina, tarinoina ja historiallisina jäänteinä. Kulttuurien kirjon köyhtymisen kanssa näyttää käyvän rinnan myös eläin- ja kasvikunnan monipuolisuuden supistuminen.

Aikaisemmin nopeat kulttuurimuutokset ovat olleet paikallisia ja joskus hitaasti kulttuurivaihdon myötä levinneet laajemmalti.  Nyt ne ovat globaaleja. Vaikka sysäys muutokseen olisikin paikallinen, niin jos maaperä on suotuisa, jatkokehitys on välittömästi kansainvälistä.

Se, mikä vähän aikaa sitten tapahtui sadassa vuodessa, tapahtuu nykyään kymmenessä. Ja se mikä muinoin tapahtui sadassa vuodessa, tapahtuu nyt yhdessä. Ennenkin on ollut nopeita muutoksen kausia, mutta muutos on ollut enemmän tai vähemmän paikallista ja nopean muutoksen syynä ovat olleet luonnonkatastrofit, sodat, taudit jne.  Erotuksena nykyiseen ne eivät olleet kulttuurivetoisia.

Hämmästyttävää on ihmisten sopeutuminen muutokseen ikään kuin sitä ei edes huomattaisi. Vähän sama asia jos ajaa autolla sataakahtakymppiä. Aluksin se tuntuu kovalta vauhdilta, mutta hetken päästä jo ihan tavalliselta. Ja ihmiset eivät usein edes näytä olevan tietoisia muutoksessa. He kuvittelevat elävänsä sellaisessa paikallisessa ja omaleimaisessa kulttuurissa, jota ei enää käytännössä ole edes olemassa muuta kuin ehkä jonkinlaisina vivahteina ja mausteina.

Ehkä olemme etuoikeutettuja, koska elämme keskellä ihmiskunnan kaikkien aikojen suurinta murrosta. Muutoksen keskeisin elementti on varmaankin informaation kulun nopeus ja helppous, joka perustuu jo varhaisemmin keksittyihin kirjoitus- ja lukutaitoon sekä informaation tallentamiseen savitauluihin, papyrukseen ja pergamentteihin ja sitten painettuihin kirjoihin, televisioon ja nyt digitaaliseen tallennukseen ja informaation jakeluun.

Kulttuurien integraatiolla on huonot ja hyvät puolensa. Loppujen lopuksi nettosaldolla ei ole merkitystä. Tämä on vain tosiasia, joka pääsi tapahtumaan sattumalta ilman suunnittelua. Siinä ei ole sen enempää johdonmukaisuutta ja järkeä kuin biologisessa evoluutiossa, jossa lopputulos on seurausta kaaoksesta, ei mistään tarkoituksenmukaisuudesta tai älykkäästä suunnittelusta, niin kuin jotkut haluavat uskoa.

Ihmisellä on suuri tarve ymmärtää ja ennustaa asioita. Sen seurauksena sitten rakennellaan aivan tiedemiestasolla malleja, miten tämä kaikki oikein toimii ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Jälkikäteen voidaan aina yrittää selitellä, miten tässä näin pääsi käymään. Tulevaisuuden muutoksia on taas yhtä mahdoton ennustaa kuin kertoa, minkälaisia lajeja biologinen evoluutio tuo mukanaan. Kulttuurin muutosten ennustaminen on yhtä vahvalla pohjalla kuin astrologia. Sen sijaan hyödyllistä olisi olla tietoinen edes siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Paikallinen kulttuuri ja talous ovat kulkeneet rinta rinnan paikallisen hallinnon kanssa. Siinä vaiheessa kun ei enää ole paikallista kulttuuria ja paikallista taloutta pitäisi herätä kysymys, onko suvereeni paikallinen hallinto enää ajankohtainen. Näyttää olevan ainakin niin kauan, kun kansalaisilla on vahva usko – vaikka virheellinen – omaan kulttuurinsa ja identiteettiinsä, ja tietysti tyrkyllä innokkaita kellokkaita kansakunnan nokkamiehiksi.

Monet asiat sopivat ja on syytä päättää paikallisesti, esimerkiksi terveydenhoito, järjestyksenpito, infrastruktuurin hoito jne. Sitten on sellaisia asioita kuten talouselämän pelisäännöt, sotilaalliset asiat, ulkopolitiikka, ihmisoikeudet, ympäristöongelmat, joista tulisi päättää laajemmalla foorumilla.

Demokratia on hieno ajatus, mutta niin kuin monen muunkin ideologian kanssa, sen soveltaminen käytäntöön on eri asia. Demokratian aatteeseen ja yleiseen äänioikeuteen, johon niin uskottiin ja jota innolla ajettiin, näyttävät laajat kansankerrokset olevan nykyisin syvästi tyytymättömiä. Se, että ihmiset eivät enää usko asiaan, enteilee usein lopun alkua, kuten kävi itänaapurissamme. Samanaikaisesti suvereenin valtion merkitys keskeisimpinä hallinnollisena yksikkönä on murenemassa.

Demokratialle ei kuitenkaan ole hyviä vaihtoehtoja, vaikka jotkin diktatuurit ja ylhäältäpäin johdetut hallintomallit ovat historian saatossa ajoittain hyvin onnistuneetkin. Päätöksentekoa tulisi mahdollisimman paljon hajauttaa alaspäin. Riittävän alhaalle vietynä demokratialla on parhaat edellytykset toimia. Älköön ylhäältä päin määrättäkö asioista, jotka voidaan yhtä hyvin tai paremmin päättää paikallisella tasolla. Vapaus johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen. Ei ole mieltä päättää keskitetysti, miten paikallisesti tai yksilötasolla toimitaan, mutta on järkevää sopia niistä pelisäännöistä, joita noudatetaan.

Ylöspäin mentäessä demokratian on oltava välillisempää, sitä enemmän sellaista, mitä laajemmista asioista on kysymys. Kansa ei ole edes kypsä valitsemaan kansanedustajia, saati sitten edustajia päättämään monikansallisista kysymyksistä. Näistä asioista joudutaan tekemään entistä enemmän päätöksiä, enkä nyt aivan heti näe muuta vaihtoehtoa kuin välillinen demokratia.