Vietimme pari vuorokautta Buenos Airesissa. Watermakerin varaosien tullaaminen oli paljon vaativampi toimenpide, mitä olin odottanut. Asioin ainakin kymmenellä luukulla ja monella niistä useampaan kertaan. Helinä odotteli alueen ulkopuolella, koska matkatavarakassiemme kanssa ei ollut lupa mennä tullialueen portista. Kolme tuntia minua palloteltiin luukulta toiselle. Vaikea ymmärtää, miksi yksinkertaisista asioista voi tulla näin monimutkaisia. Eikä tavaroiden postittaminen Puerto Madridin marinaankaan ollut niin yksinkertaista, että vain marssisi postiin ja lähettäisi paketin - valtion virastoja sekin.

Buenos Aires osoittautui paljon viihtyisämmäksi paikaksi, mitä olin odottanut – jos nyt mitään miljoonien asukkaiden kaupunki voi tällä adjektiivilla kuvata. Keskusta oli täynnä mukavia kahviloita ja tyylikkäitä pikku putiikkeja.  Myös hotellivallintamme oli onnistunut. Ja hintataso oli meidän kukkarollemme paljon sopivampi kuin esim. Brasiliassa. Nopean arvioinnin perusteella pitäisin Buenos Airesia paljon parempana kaupunkilomakohteena kuin Rio de Janeiroa.

Lähtöä edellisenä iltana huomasin lentojamme tarkastaessa, että Espanjan lentotila oli suljettu lennonjohdon lakon takia. Hallitus oli kuitenkin julistanut poikkeustilan ja oli tarvittaessa valmis avaamaan ilmatilan vaikka sotilasvoimin. Tilanteen piti palautua normaaliksi seuraavana päivänä. Vielä aamulla Iberian nettisivuilla ei ollut mitään tietoa siitä, että lentoaikoihimme olisi tullut muutoksia.

Päätimme kuitenkin lähteä heti aamusta lentokentälle jos vaikka onnistuisimme järjestelemään jatkolentoja Madridista uudelleen. Lentoasemalla meille selvisi, että myös lentomme Madridiin oli peruttu. Ilmeisesti oli käynyt niin, että lentokoneen, jolla meidän piti lentää, ei ollut päässyt lähtemään Madridista. Mutta miksi tätä infoa ei ollut netissä tai meille ei lähetty sähköpostia tai tekstiviestiä? Lentoasemalla Iberian palvelutiski oli tyhjillään.

Iberian palvelutiskillä oli saapunut yksi henkilö jo ennen meitä: Jani, ensimmäinen suomalainen puoleen vuoteen, jonka tapasimme. Oli juuri muuttanut Ouluun (jossa minä olin viettänyt lapsuutemme) ja kotoisin Ähtäristä (josta minun sukuni on isän puolelta).” Mundo es un pañuelo”, kuten espanjalaiset sanovat. Palvelutiski ei sitten lopulta avautunut ollenkaan, mutta sinne saapui pari täkäläistä asiakasta myös selvittelemään asioita, ja heiltä saimme tiedon, että Iberian Madrinin lento on peruttu (tällaisessa tilanteessa palvelutiski kannattaakin pitää kiinni, koska tiedossa on ylivoimaisia vaikeuksia).

Nyt meillä oli siis tuplaongelma. Onneksi olimme kuitenkin saapuneet ajoissa. Iberia, Finnair ja British Airways ovat saamaa allianssia ja saimme siirrettyä lentomme British Airwaysille Sao Paulon kautta Lontooseen ja sieltä vielä jatkolennon Helsinkiin. Olimme sattumalta ajoissa lentokentällä. British Airways pystyi ottamaan vain 15 lisämatkustajaa ja nämä paikat menivät taatusti hetkessä. Kun me olimme saaneet selvitettyä omat lippumme noin runsaassa tunnissa, niin silloin Iberian lähtöselvitys oli jo alkavan kaaoksen edessä. Paluumatka sujui Suomeen normaalisti: lennot vain sellaiset tunnin pari myöhässä.

En ole koskaan ollut lakko-oikeuden kannalla. Lakot eivät sovi moderniin yhteiskuntaan. Lakkojen seuraukset ovat usein kohtuuttomia ja niistä kärsivät lisäksi kolmannet osapuolet. Lakko-oikeutta perustellaan mielestäni virheellisesti jonkinlaisena perusoikeutena. Eikö riitojen ratkaisuun ole olemassa mitään sivistynyttä tapaa?

Ehdotukseni on, että lakot kielletään, mutta ei työtaisteluja. Jos työntekijät julistavat työtaistelun, niin työt jatkuvat normaalisti, mutta palkanmaksu keskeytyy. Työnantaja joutuu rangaistukseksi maksamaan palkat kaksinkertaisina valtiolle ja lisäksi jonkun maksun, joka perustuu yrityksen nettovarallisuuteen ja lisäksi osuuden ko. vuoden voitosta. Tällä tavalla kummatkin osapuolet joutuvat kärsimään kuten lakkotilanteessa. Mutta yrityksen toiminta ei keskeydy.

Lakossahan on pohjimmiltaan kyse siitä, että työtekijät kiristävät työnantajaansa merkittävillä taloudellisilla menetyksillä, elleivät työsopimuksen ehdot parane. Ehdotuksessani tällainen mahdollisuus edelleen säilyy. Mutta samalla estetään syntymästä pidemmälle menevä vahinko yrityksen toimintaedellytyksille. Sehän on työntekijöidenkin etu, koska pitkässä juoksussa vain kannattava yritys voi olla hyvä työnantaja.

Samalla estetään syntymästä vahinkoa kolmansille osapuolille, jotka nykyisin tuntuvat usein olevan niitä suurimpia kärsijöitä. Myöskään koko kansantaloudelle ei tapahtuisi vahinkoa ja valtion kirstuun kilahtaisi rahaa – nykyisinhän valtiokin on sijaiskärsiä lakoissa menetettyjen verotulojen takia.