Matka on jatkunut ilman sen kummempia metkuja. Tuuli on laskenut ja purimme kakkosreivin. Olisi voinut purkaa ykkösenkin, mutta illaksi tuuli taas varmaan friskaa, eikä purjeita jaksa koko aikaa olla säätelemässä. Viritämme ne vain suurin piirtein oikein ja annamme luonnonvoimien hoitaa loput. Keskityimme aktiivisen purjehtimisen sijasta lukemiseen ja muihin touhuihin.

Kävin tässä läpi kirjeenvaihtoani ja huomasin, että olin erään ystäväni kanssa keskustellut tulevaisuuden visioista. Jäin pohtimaan tätä asiaa ja miettimään, voisiko jollain olla se oikea visio.

Ehkä jotkut ihmiset onnistuvat ennakoimaan asioita hivenen matkaa eteenpäin, joko sattumalta tai koska heillä on enemmän tietoa tai intuitiota jostain asiasta, esimerkiksi vaikkapa muodin, taiteen, politiikan tai talouden trendeistä. Tällöin kuitenkin puhutaan rajoitetusta alasta ja parhaimmillaankin vain lähivuosista.

Jokainen, joka on esimerkiksi elänyt 60-70-luvulla, voisi kysyä itseltään, miten hän osasi ennakoida kehitystä seuraavan 50-vuoden aikana. Ja seuraavaksi kysyä, löytyisikö joku guru, joka olisi silloin osannut kuvailla kehityksen naulan kantaan.

Maailman älykkäimmät ja viisaimmat ihmiset ovat usein ennustaneet tulevia. Jälkeenpäin katsottuna nämä ennusteet ovat aina olleet huvittavaa lukemista. Ennustamista eivät tietysti ole harrastaneet vain viisaat ja suurmiehet. Sitä ovat harjoittaneet shamaanit, poppamiehet, astrologit, profeetat sun muut. Yhteistä näille kaikille on kuitenkin täydellinen epäonnistuminen.

Maailman uskontoihin on myös yleisesti liittynyt tulevien ennustaminen. En tässä puutu sen enempää kristinuskon väitteisiin, että esimerkiksi Jeesuksen elämänvaiheet oli jo eksaktisti pyhissä kirjoituksissa ennustettu. Toteaisin kuitenkin, että viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana Raamatun perusteella ei ole pystytty ennustamaan yhtään mitään, vaikka Ilmestyskirjan pedon nähdään luuraavan milloin missäkin.

Sen vähän perusteella, mitä tiedän historiasta, väittäisin, että kukaan ei ole koskaan pystynyt ennustamaan tulevia. Joskus joihinkin merkittäviin vaikuttajiin yritetään liittää kykyä jo ennalta osata nähden historian kulku. Näin kirjoittavien historioitsijoiden väitteet eivät kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua, vaan kuvaavat vain ihmisten halua uskoa suurmiesten ihmeellisiin kykyihin.

Ehkä joidenkin taivaankappaleiden lentoratoja pystytään ennakoimaan pitkälle tulevaisuuteen, mutta jos puhumme tieteellisestä, teknistaloudellisesta, poliittisesta ja taiteellisesta toiminnasta, niin empiirinen aineisto todistaa sen puolesta, että kenelläkään ei ole ollut koskaan kykyä nähdä tulevaisuuteen. Kulttuurievoluutioon kehityspolkuja voisi ehkä hahmottaa kaaosteorian perusteella, mutta senkään avulla ei voida ennustaa mitään. Jokseenkin varma vastaus siihen, kenen vision on oikea, on ”ei kenenkään”.

Kautta aikojen eri kulttuureissa on ollut sosiaaliset rakenteet tulevaisuuden ennustamista varten. Tietäjät ovat olleet yhteisön arvostamia jäseniä ja niihin tehtäviin on ollut tunkua. Kysymys on ollut vallasta ja vauraudesta, mutta varmaan myös ihmisen omahyväisestä tärkeilynhalusta. Ja olennaisempaa kuin tietää tulevia on, että muut uskovat ja itse voi uskoa omaan erinomaisuuteensa.

Muiden vakuuttaminen omista visioista voi olla myös hyödyllistä itselle. Sillä edesautetaan esim. omien poliittisten tai taloudellisten tavoitteiden saavuttamista. Ja tietysti kaikki visiot, vaikka olisivat vääriäkin, yhdessä myös vaikuttavat tehtäviin ratkaisuihin ja sitä kautta kehityskulkuun.

Tulevaisuudenvisioissa onkin kysymys tästä päivästä. Ja ne ovat välttämättömiä. Kun ihminen suunnittelee omaa elämäänsä, yritysjohtaja firman toiminnan kehittämistä, poliitikko ratkaisujaan, niin päätökset tietysti perustuvat jonkinlaiseen visioon tulevaisuudesta, ollakseen mielekkäitä. Ei mikään ihme, että kaikenlainen hömppätieto tulevaisuudesta on aina uponnut ihmiseen. On niin helppo tuudittautua siihen, että tietää (muita paremmin), mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tilanne on siis aika huvittava: me suunnittelemme toimiamme sellaisten visioiden perusteella, jotka ovat vääriä, mutta joihin uskomme. Nämä visiot eivät kerro tulevaisuudesta, ne kertovat ihmisten toiveista ja peloista. On myös yhteisölle välttämätöntä, että se riittävässä määrin jakaa yhteisen vision tulevaisuudesta. Muuten päätöksenteolta ja yhteistoiminnalta putoaa pohja pois.