Eilen vierailimme West Islandilla. Ensin on mentävä puolituntia kumiveneellä Home Islandille, sieltä puolituntia yhteysaluksella West Islandin laituriin ja sieltä varttitunti bussilla kylään. Omalla veneellä liikkuminen ei ole vaihtoehto tällä matalikkojen ja korallien täplittämällä laguunilla, eikä se ole edes luvallista. Yhteysaluksen syväys on vain 60 senttiä ja heidänkin on tiedettävä oikeat väylät. Vanhat väylämerkit eivät enää täysin pidä paikkaansa. Täällä kuulemma joskus sattuu, että itseriittoiset purjehtijat lähtevät joskus omin päin liikkumaan väyliä pitkin ja sitten heitä on lähdettävä pelastamaan.

Sattuu sitä paikallisillekin. Eilen seurasimme VHF:stä pelastusoperaatiota, kun yksi moottorivene oli lähtenyt North Islandille ja ajanut karille. Homma oli lähellä ajautua mayday-tilanteeksi. North Islandilla ei ole sitä ensimmäistäkään merimerkkiä ja sisälaguuni on kartoittamaton. Mielestäni sinne ei kenenkään pitäisi mennä jo siitä syystä, että paikka on yksi harvoja Intian valtameressä vielä luonnontilassa olevista saarista. Minne tahansa ihminen jalkansa astuu, niin hän näyttää saavan tuhoa aikaiseksi.

Eipä West Islandilla juuri mitään nähtävää ollut. Ja kaupan valikoima oli yhtä heikko kuin Home Islandilla, paitsi että siellä oli väkijuomia tarjolla, joita ei lainkaan myydä Home Islandilla, koska tämä on muslimiyhteisö, jossa niitä ei sallita.

Kookospalmupuumetsikkö oli silläkin saarella tiuhaa. Jos kookospalmujen viljely ei kannata, niin luulisi jollakin tulevan mieleen yrittää jotain muuta lajiketta. Olisihan noita vaikka kuinka monta, jotka viihtyisivät näin suotuisassa ilmanalassa. Näyttävät nuo elintarvikkeet tulevan melkein kaikki mantereelta kerran kuukaudessa vierailevan laivan mukana ja jotkut tavarat kahdesti viikossa täällä käyvällä lentokoneella. Laivalta tavarat nostetaan ensin kontissa proomuun, joka sitten siirretään jommankumman asutun saaren laituriin, ja siitä kontti edelleen selvitysalueelle.

Kuinkahan mahtaa tuo lentovuoro kannattaa? Turismi näyttää olevan hyvin vaatimatonta määrältään ja puitteiltaan. West Islandilla on jonkin verran motelli- ja bungalowmajoitusta, mutta ei siellä montaa turistia ollut, vaikka tähän aikaan vuodesta pitäisi olla sesonki.  

Kylänä ja yhteisönä Home Island on minusta mielenkiintoisempi vierailukohde. Malesialaiset (muutama sata) asuvat siellä ja vääräuskoiset aussit (pari sataa) taas West Islandilla. Onneksi tuo malesialainen islamilaisuus on maltillista ja järkevää suuntausta.

Osa Home Islannin asukkaista työskentelee julkisella sektorilla ja osa käy töissä West Islandilla, mutta työssäkäyvien osuus on parikymmentä prossaa ja tukien varassa elävien kahdeksankymmentä. Tästä demarit vasta haaveilevat Suomessa. Nuo tukien varassa elävät 4/5 luonnollisesti aina uskollisesti äänestäisivät demarit valtaan, jotka pitäisivät huolta siitä, että homma jatkuu kuten ennenkin.

Ennen olen ajatellut, että kaikilla pitäisi olla töitä. Mutta taidan olla väärässä. Elämänlaatu tuntuu aivan hyvältä Home Islandilla. Ja miksi me tavoittelisimme enemmän? Roomalainen ajattelija Seneca sanoi, että köyhä ei ole se, joka omistaa vähän, vaan se, joka haluaa aina vain lisää. Kaatuisikohan tämä kasvua janoava kapitalistinen talousjärjestelmä, jos ihmiset yleisesti alkaisivat tyytyä vähempään?