Aamulla tulimme Recherchen saaristoon. Olimme ajoittaneet reittimme ja vauhtimme siten, että saavuimme sinne päivän valjetessa. Karttaplotterimme info näyttää luotettavalta, mutta saaristo on täynnä matalikkoja ja kiviä ja merikortissa lukee laajoilla alueilla: ”Unsurveyed, No hydrographic survey has been conducted; unidentified shoals, reefs and other navigational hazards may be encountered.” Loistot ovat myös harvassa. Päätimme siis ottaa varman päälle. Kaunis saaristo on täysin erilainen, mitä tähän mennessä olemme Australiassa nähneet. Kallioiset saaret muistuttavat meistä Göteborgin saaristoa - ja kummastakin niistä löytynee lobstereita.

Iltapäivällä saavuimme Esperanceen. Takana on yli 700 mailin yksinäinen legi. Emme nähneet ylityksellä yhtään alusta. Yöt olivat synkän pimeitä raskaan pilvipeitteen takia, eikä kuukaan paistanut edes pilvien takaa. Katkaravunpyytäjät tiesivät tämän, kun Port Lincolnissa sanoivat meille lähtevänsä kohta reissuun. Näitä otuksia pyydetään pimeässä ja ne eivät nouse pintaan, jos on kuutamo.

Siirsimme tänne saavuttuamme kelloja taaksepäin erikoiset kaksi ja puoli tuntia aikaan UTC +8. Etelä-Australian osavaltion aika on UTC +9,5. Puolikkaat eivät ole kovin tavallisia. Lisäksi sieltä lähtiessämme käytössä oli kesäaika. Länsi-Australian osavaltiossa kuulemma ei ole erikseen mitään kesä- ja talviaikaa, mikä mielestäni onkin aivan järkevää. Mutta en ole koskaan kuullut, että samassa valtiossa olisi kaksi eri käytäntöä.

Purjehduksellisesti tämä oli vähän raskaskin ylitys. Tiesimme lähtiessämme, että edessä ei ole mikään täydellinen sääikkuna. Ajattelimme, että se on kuitenkin riittävän hyvä. Jos täydellistä jää odottamaan, niin joskus voi joutuakin odottamaan kauan. Tälläkin kertaa tämä periaate osoittautui oikeaksi. Vähän myöhempi lähtö ei olisi ollut viisas ja nyt kun katselee tulevan viikon sääennusteita, niin ei hyvältä näytä.

Parhaasta ylitysajankohdasta en ole löytänyt oikein tietoa mistään. Olen kysellyt paikallisilta asiasta ja saanut ristiriitaista tietoa. Ainoa asia, josta kaikki näyttävät olevan yksimielisiä, on että helmikuu on paras aika. Joidenkin mielestä maaliskuu alkaa olla jo myöhäistä ja toiset ovat sitä mieltä, että sopiva vuoden aika ulottuu jopa toukokuulle. Eivät nämä aussitkaan tätä ylitystä usein tee. En ole itse asiassa tavannut ketään, joka olisi tehnyt reissun kumpaankaan suuntaan. Sormenpäätuntuma kuitenkin on, että muutama kymmenen paikallista venettä tekee ylityksen vuosittain. Tämä ei etäisyyksien takia ole mikään kesälomapurjehdusjuttu ja syynä ylitykselle täytyy olla joku laajempi cruisingsuunnitelma.

Ei Great Australia Bightin ylittäminen mikään uroteko ole, tavallista purjehdusta. Mutta meidän tilanteessamme joutuu aina vähän miettimään, minnekä päänsä pistää. Jos alla olisi järeämpää kalustoa ja kunnon miehistö, tilanne olisi aivan eri. Kunnon miehistöllä tarkoitan seitsemää Helinää. Kippari voisi vain nukkua ja kirjoitella blogia – mikä nytkin tietysti on asian laita.

Helmikuu on kuitenkin parasta purjehdusaikaa myös Cookin salmessa ja Tasmaniassa Joka paikassa emme voi olla samanaikaisesti. Mielestäni maaliskuu on vielä ok. Näyttää kuitenkin siltä, että korkean keskukset alkavat vaeltaa jo pohjoisempaa reittiä ja monen päivän itäisten tuulien ikkunan löytäminen ei enää onnistu. Jos joku on kiinnostunut tästä reitistä, niin minun neuvoni on, että helmikuu on paras hetki, maaliskuu ja tammikuu ok ja huhtikuu ja joulukuu kyseenalaisia. Itse en näiden kuukausien ulkopuolella suunnittelisi purjehdusta Australian eteläisillä vesillä.

Nähtävää ja purjehduskohteita on täällä paljon. Parempi ajatus kuin hoitaa yhden sesongin aikana Uusi Seelanti ja Australian eteläosa, olisi viettää ensin yksi kausi Uudessa Seelannissa, palata sieltä etelän syksyllä tropiikkiin ja keväällä takaisin etelään Australian itärannikolle ja keskittyä seuraavana kesäkautena Australian eteläosiin.