Eilen otimme hyvin palvelleet vanhat purjeet alas. Niillä on takana kahdeksan vuotta ja 50.000 mailia ja ne ovat olleet viimeiset vuodet ympärivuotisessa käytössä olosuhteissa, joissa auringon porotus on paljon kovempaa kuin Suomessa.

WB-Sailsille täytyy antaa kiitos siitä, että he ovat tehneet hyvää työtä. Olemme niitä kerran kaudessa huollattaneet jossain päin maailmaa purjeneulomoissa ja purjeitamme ovat ammatti-ihmisetkin arvioineet hyviksi. Olemme tavanneet veneilijöitä, joilla on ollut hienommat pelit ja vehkeet allaan, mutta joiden purjeet eivät ole kestäneet kuin puolet siitä mitä meillä.

Aika hyvin purjeemme säilyttivät muotonsa, mutta jenni venyi jonkin verran matkan varrella, mikä on dacronpurjeille tyypillistä. Toisaalta sillä ei ollut väliä, koska kovemmalla tuulella käytämme kryssillä kutteripurjetta ja myötätuulessa asialla ei ole merkitystä. Selvästi yli 90 % maileista tuli taitettua myötäisissä ja sivutuulissa.

Olen kuitenkin laskenut, että vanhat purjeet alkavat olla jo elinkaarensa lopussa ja nostimme nyt tilalle Etelä-Afrikasta hankkimamme laminaattipurjeet, joissa on dacronia vahvistamassa laminaattikudos. Ehdimme näin vähän testaamaan niitä, ennen kuin nostamme veneen talviteloille. Aika näyttää, kuinka onnistunut ostos tämä sitten oli. Purjeveneilijöillä on usein tapana hankkia ties minkälaista kallista hilavitkutinta, mutta purjeiden kanssa pihdataan viimeiseen asti, mikä ei mielestäni ole oikein johdonmukaista.