Vitória

Valentina
Mon 16 Aug 2010 19:33

Perun aikaisemmat puheeni viranomaisbyrokratiasta. Osavaltiosta toiseen siirtyminen sujui odotettua vaivattomammin. Marinan tyttö Kecia otti meidän kaikista papereistamme kopiot (mikä tuntuu olevan täällä normaali rutiini ja papereita on paljon) ja soitti sitten viranomaisille puhelimitse, minkälaisilla papereilla olemme liikenteessä ja koko homma hoitui näin vain puhelimitse. Tämä luottohenkilömme Kecia on hyvää englantia puhuva ja avulias ja hoitaa puolestamme hintojen tinkimisen pesulankin kanssa. Täällä kun pyykinpesuvaihtoehdot ovat joko pesula tai nyrkkipyykki, mikä ei ainakaan lakanapyykin kanssa ole houkutteleva vaihtoehto.

Tiesimme jo ennakolta, että ero köyhemmän Pohjois-Brasilian ja rikkaamman Etelä-Brasilian välillä on suuri. Siitä huolimatta huikea ero Bahian ja Espírito Santon pääkaupunkien välillä yllätti meidät. Sitä voisi verrata vaikkapa eroon neuvostoajan Leningradin ja Washingtonin välillä. Toisaalta rantauduimme kaupungin parhaimpaan osaan. Vähän niin kuin Helsingissä tulisi johonkin Etelärannan pursiseuroista ja sitten arvioisi koko pääkaupunkiseutua Kaivopuiston ja Eiran perusteella.

Joka tapauksessa alue on täynnä toinen toistaan hienompia asuintaloja. Kaikki on hyvässä kunnossa ja siistiä. Kadulla ei juoksentele kulkukoiria. Autokanta on viimeisen päälle hienoa. Täällä bussit ovat siistejä eivätkä sellaisia rähjäisiä jo aikaa sitten parhaat päivänsä nähneitä rötisköjä kuin Salvadorissa. Asukkaat ovat pääosin valkoisia. Tunnelma on Vitóriassa kuin modernissa pohjoisen Välimeren kaupungissa, kun se Salvadorissa on enemmän Afrikkalainen. Laajempi kiertely ympäri kaupunkia paljastaa kuitenkin varsin suuret tasoerot eri alueiden välillä.

Kävimme vanhassa kaupungissa tutustumassa kuvernöörin palatsiin (verrattavissa käyntiin presidentin linnassa Helsingissä). Eksyimme sinne vähän sattumalta ja kun astelimme sisään, niin aluksi oli sellainen tunne, että kukaan ei tiedä. missä mennään. Kyselin henkilökunnalta, että onko täällä mitään opastettuja kierroksia, ja lopulta he tulivat siihen tulokseen, että kello 12 pitäisi olla sellainen. Siihen sitten sanoin, että sehän onkin sopivasti parin minuutin päästä. Sitten taas sählättiin jonkin aikaa ja lopulta seuranamme oli pari nuorta tyttöä, jotka kovasti yrittivät puhua englantia ja kolmantena vielä turvamies. Tällä viiden henkilön porukalla sitten lähdettiin kiertelemään.

Rakennus on alkujaan jesuiittojen alkuun panema. Kun tulipalo tuhosi vanhan puukirkon 1500-luvun lopulla, isä Ancieta aloitti uuden kivisen jesuiittakoulun ja kirkon rakentamisen tilalle. Kun kompleksi vihdoin saatiin sata vuotta myöhemmin valmiiksi, niin 12 vuotta siitä Portugalin kuningas Dom José I karkotti jesuiitat valtakunnastaan ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Näin siitä tuli maallinen hallintorakennus, Palácio Anchieta.

Sitten eksyimme sattumalta Shopping Vitória nimiseen kauppakeskukseen. Tämä kompleksi on jonkin verran Itäkeskusta suurempi ja hyvin samaa tasoa niin yleisilmeeltään, tuotesortimentiltaan kuin ehkä hintatasoltaankin – ei ainakaan mitenkään edulliselta tuntunut. Näin ne kansainvälisen vähittäiskaupan trendit muovaavat kovin samanlaisiksi eri maita, valitettavasti.

Hintataso Brasiliassa on ollut meistä yllättävän korkea. Ei nyt ihan Suomen hintaluokkaa, mutta sellaista hyvää Välimeren maiden tasoa. Ja tietojemme mukaan etelään mennessä hinnat vain nousevat. Purjeveneet ovat kalliita. Koska kotimainen tuotanto on sen verran vähäistä, että kilpailua valmistajien kesken ei oikein synny ja tuontiveneillä on 150% tulli ja käsittääkseni vanhoja veneitä ei saa lainkaan tuoda maahan. Tämä johtaa kaikenlaiseen keplotteluun. Jotkut rekisteröivät veneen Argentiinaan, koska maiden välisen sopimuksen mukaan venettä voin pitää pari vuotta toisessa maassa ilman maahantuontia. Sitten vain reissu veneellä Argentiinaan ja taas voi pitää toiset pari vuotta venettä kotimaassa – aika pitkä reissu tosin, vähän eri luokkaa kuin käynti Helsingistä Ruotsissa. Riostakin matkaa kertyy reilusti yli 1.000 mailia yhteen suuntaan.

 Teimme tänään 200 tunnin huollon koneellemme ja olisin vähän täydentänyt tarvikevarastojamme. Mutta Volvo Pentan osien hinnat olivat 4 kertaan kalliimmat kuin Suomessa, missä sielläkään ei niitä edullisiksi voi kehua.

Onneksi meidän ostotarpeemme ovat pienet. Ankkurissa olo on ilmaista ja satamamaksut marinoissa edullisia. Tässäkin aivan erinomaisessa marinassa vuorokausimaksu on 5 euroa, mikä sisältää vedet, sähköt, uima-altaan ja saunan, jota vielä emme ole ehtineet kokeilla. Jos jotain pitää kritisoida, niin se on laituripaikkajärjestelyt, jotka tuntuvat varisin sekavilta, eikä oikein saa mitään järkeviä vastauksia, mitkä paikat ovat varattu mitäkin venettä tai tarkoitusta varten. Puuttuu selkeä idea siitä, mitkä ovat vierasvenepaikkoja ja missä on ”reception pontoon”.

Ruokaostokset supermarketissa maksavat selvästi vähemmän kuin Suomessa, mutta ravintolahinnat ovat vain jonkin verran edullisemmat – tai en nyt niin varmasti osaa sanoa, mitkä ne ravintolahinnat Suomessa oikein ovat, eihän siellä tavallisella kuluttajalla ole varaa käydä ulkona syömässä. Onneksi Helinä ja lapset tekevät paljon parempaa ruokaa, kuin mitä ravintolasta saa.

Asian korjaamiseksi ehdottaisin järjestelyä, että ravintolat vapautettaisiin kokonaan arvonlisäverosta. Näin samalla työllistettäisiin ihmisiä, kun ruokailukin tulisi enemmän vaihdantatalouden piiriin. Alkoholiveron suhteen ehdottaisin järjestelyä, että verotetaan vain alkoholia. Eli veron euromäärä olisi sama sekä huonossa että hyvässä viinissä, esim. kolme euroa per pullo. Eikä se huono ajatus olisi ulottaa arvonlisäverovapautta myös elintarvikekauppaan. Pienituloisimmilla kotitalouksilla menee joka tapauksessa suhteellisesti enemmän rahaa ruokaostoksiin. Tämä olisi paljon parempaa tulojentasauspolitiikkaa kuin silkan rahan jakaminen, mikä yleensä johtaa kaikenlaisiin väärinkäytöksiin ja keinotteluun tuilla.  Valtion budjetin paikkaamiseksi voitaisiin sitten nostaa muiden tuotteiden arvonlisävero vaikka 25 %:iin.

JPEG image