Ilma merellä on ollut kirkas. Päivällä aurinko lämmittää mutta yöllä on kylmä. Onneksi tuli hankittua lisää lämmikettä. Täällä kalastusaluksetkin näkyvät tutkassa ja käyttävät valoja. Monilla on jopa AIS-lähetin. Tämä onkin sellaista merialuetta, että merenkulkijoiden on pakko suhtautua tarkemmin turvallisuusnäkökohtiin.

Lännestä tulevat matalapaineet ovat vallitsevia. Niitä edeltää yleensä lämmin luoteen puoleinen tuuli (hyvä meille). Sitten tuuli vaihtuu lounaaseen ja tuule usein todella kovaa (huono meille) tuoden mukanaan muutenkin huonomman ilman. Purjehtijoilla on silloin kaksi vaihtoehtoa: ehtiä ajoissa johonkin turvasatamaan (näitä on noin 200 mailin välein) ankkuriin tai kalastajaveneen kylkeen tai sitten sinnitellä merellä piissä ja odottaa, että myräkkä menee ohi. Yleensä tuuli tyyntyy ennen muutosta joksikin aikaa ja sitten se voi kuulemma ryhtyä puhaltamaan hetkessä kovalla voimalla.

Tämän voin uskoa todeksi. Olemme kokeneet samanlaisen ilmiön kerran Suomessa kun olimme Selkämerellä matkalla Höga Kustenilta Kaskisiin. Lilluttelimme 3 m/s sivutuulessa, mutta emme viitsineet viritellä genaakkeria, koska tiesimme odottaa muutosta. Sitten näin kaukana muutoksen meren pinnassa ja sanoin Helinälle, että nyt käyn ensin vaihtamassa vaatteen, ennen kuin pääsemme kunnolla purjehtimaan. Olin juuri saanut riisuttua, kun Helinä hälytti kannella. Tuulta jo 12 m/s. Minä munasillani vetämään ykkösreiviä sisään. Kun se on valmis, niin tuulta onkin 14 m/s. Kakkosreivi siis saman tien. Kun se on valmis, tuulta on jo 16 m/s. Seuraavaksi siis kolmosreivi. Kun se on laitettu, niin tuulta on jo 18 m/s, mutta sitten se asettuu 15 m/s ja purjehdus jatkuu. Ihme kyllä, koko operaatio sujui ilman kommelluksia ja siihen meni vain pari minuuttia. Koskaan muulloin emme ole kokeneet niin nopeaa säätilan muutosta. Ja onneksi genaakkeri ei ollut ylhäällä.

Kaikkein suurin uhka tällä rannikolla on kuitenkin sääilmiö nimeltään sudestada. Näitä on keskimäärin 8 kappaletta vuodessa maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Tällöin matalapaineen keskus eksyy vähän pohjoisemmalle reitille ja eteläisen Atlantin korkeapaine estää sen etenemisen ja se jämähtää paikoilleen. Tämä aiheuttaa myrskytuulen kaakon puolelta, minkä seurauksena tällainen pikku purjevene väistämättä ajelehtii kohti rantaa. Tällöin pitää joko ajoissa löytää turvasatama tai sitten pyrkiä mahdollisimman kauaksi merelle ja toivoa, että myrsky lakkaa, ennen kuin vene on rantakallioilla.

Tämän selvityksen jälkeen lienee lukijalle selvää, että etenemisemme on tällä hetkellä täysin säiden armoilla eikä minkään suunnitellun aikataulun. Tämä ei kuitenkaan ole selvää Prefectura Navalille, joka vaatii meitä kahdesti päivässä ilmoittamaan sijaintimme sekä ETA:n määräsatamaan, joka esim. nyt on kahden ja puolen sadan mailin päässä. Onko kysymys siitä, että he haluavat huolehtia meistä vai siitä, että rannikkovartioston tulee olla selvillä kaikkien ulkomaisen alusten liikkeistä Argentiinan rannikolla? Olen yrittänyt selittää heille, että purjeveneiden aikataulut ovat kovin tuulista riippuvaisia. Mutta minkäs virkamiehet sille voivat, että ovat saaneet tällaiset ohjeet.

Tänään päivällä sattui mielenkiintoinen juttu. Veneessämme on plotteri sisällä naviskan pöydän luona ja ulkona ruorin vieressä, kummatkin omalla antennilla. Huomasin että aluksen kurssi sisä- ja ulkoplotterissa poikkesivat 50 astetta. Tarkistin kummankin koordinaatit. Ero sijainnissa oli pari kolme mailia. Tarkkailin tilannetta jokusen aikaa. Tilanne ei korjaantunut. Sitten otin esiin läppärimme, jossa on integroitu gps antenni. Se antoi samat sijaintitiedot kuin ulkoplotteri. Boottasin sisäplotterin, jonka jälkeen tiedot korjaantuivat.

Kohtalokas virhe voi olla tuo pari mailia rannikkopurjehduksessa. Eli kaikki muutkin plotteripurjehtijat: pitäkää mielessä, että mihinkään teknisiin vempaimiin ei saa liiaksi luottaa. Maisemanavikointi ja kaiun seuraaminen on tärkeää. Jos tulee ristiriitaista tietoa, niin sitten on syytä varovaisuuteen.

Varsinkin Suomessa on helppo tottua siihen, että plotteri antaa eksaktia tietoa. Maailmalla tuo kartta ja todellisuus eivät aina kohtaa. Esim. saaret saattavat sijaita aivan jossain muualla, mitä kartta ja siis myös plotterikartta väittää.

Aikaisemminkin olen huomannut väliaikaisia pikku gps-virheitä ja yleensä olen pitänyt sisäplotteria ehkä luotettavampana (samanlaisia Raymarinin C80 plottereita). Mutta se johtunee siitä, että ulkoplotteria tulee enemmän seurattua. Siihen on integroitu loki, tuulimittari, tutka ja autopilotti. Siksi minulla on siinä vakiona tuuli- ja virtavektorit. Joskus virtavektori voi yhtäkkiä muuttua valtavan kokoiseksi virtanuoleksi. Tämä johtuu nähdäkseni gps-virheestä. GPS antaa hetkellisesti väärän sijaintitiedon ja plotteri olettaa, että sen on täytynyt olla virta, joka yhtäkkiä on siirtänyt venettä.

Virtanuolen seuraaminen on hyödyllistä, varsinkin muutosten seuraaminen. Itse virtanuoli on enemmän sellaista suuntaa antava. Keulasuuntima tulee autopilotin sähkökompassista eikä sen eksymästä eikä myöskään erannosta plotterilla ole mitään tietoa. Lisäksi sorto näkyy virtanuolessa. Sitten voi olla vielä lokin lukemissa virhettä. Muutenhan kaikki on yksinkertaista vektorilaskentaa.

Naviskan plotteriin on integroitu vain AIS-tietojen vastaanottaminen. Sillä on mukavampi tehdä reittisuunnittelua. Siihen laitamme myös ankkurihälytyksen. Mukavampi on käydä tarkastamassa hälytyksen syy sisällä kuin esim. kaatosateessa ulkona. Lisäksi hälytysääni kuuluisi ulkona paremmin mahdollisiin naapuriveneisiin.

Kerran se on hälyttänyt aiheesta, kun Galiciassa oli ankkuripaikalla tuulta puuskissa yli 20 m/s ja ankkuri lähti laahaamaan. Joskus se hälyttää vain sen takia, että plotteri on kadottanut hetkellisesti GPS-sijainnin. Mutta yleensä syy on se, että olemme liikkuneet ankkuripaikalla enemmän, mitä olen määritellyt luvalliseksi.

Suomen suven tyynissä öissä hälytysympyrän keskipiste kannattaa yleensä laittaa ankkurin kohdalla, jos veneellä on tilaa ajelehtia ympäriinsä. Täällä laitan sen yleensä veneen kohdalle ja mietin, paljon saamme liikkua. Jos tuuli siftaa, niin saamme hälytyksen ajoissa ja voimme katsoa, aiheuttaako tuulen muutos toimenpiteitä vai jatkammeko unia.