Puerto Madryn 4
Osia odotellessa päätimme viikonlopulla heittäytyä
turisteiksi, varsinkin kun luvassa oli pohjoisen puoleisia kovia tuulia, eikä
liikennöinti veneen ja rannan välillä olisi ollut mahdollista. Sunnuntaina tuuli
puhaltelikin puuskissa pariakymmentä m/s. Suurin osa järjestetyistä turistikierroksista liittyy
jotenkin mereneläviin. Nämä eivät ehkä tuntuneet juuri nyt kiinnostavimmalta
vaihtoehdolta, koska niitä tässä on tullut jo katseltua. Yhtenä päivänä valas
tuli pyörimään aivan veneemme ympärillä. Sukelteli poijuköyden ali ja läheltä
piti, ettei tullut kättelemään. Päätimme siis lähteä sisämaahan kohteena Gaiman. Tämä
Chubutin maakunta on aikoinaan ollut walesilaisten siirtolaisten kohde. Myös
Puerto Madryn on alkujaan heidän perustama. Gaimanin pikku kaupunki on tunnettu
siitä, että siellä on eniten jäänteitä tältä
ajalta. Bussimatka ensin Trelewiin kesti tunnin (hinta 2
euroa) ja sieltä toisella bussilla parikymmentä minuuttia Gaimaniin (hinta 1
euro). Maisemat matkan varrella olivat yksitoikkoisia: samanlaista kuivaa
loivasti kumpuilevaa pampaa pensaineen. Muutaman lampaan ja linnun näimme, mutta
kai sieltä jotain muitakin eläviä löytyisi, jos lähtisi tonkimaan. Onneksi emme
lähteneet 1500 kilometrin päässä sijaitsevaan Buenos
Airesiin. Gaiman on paikalliseen tasoon nähden melko siisti
pieni kaupunki. Arkkitehtuurissa voi tosiaankin löytää brittiläisiäkin
piirteitä. Erikoisuutena ovat teehuoneet. Turistibussit saattavat tehdä pienen
mutkan reittiinsä vain poiketakseen niissä. Pääosin turistit Chubutissa ovat
argentiinalaisia, jonkin verran löytyy myös ulkomaisia. Patagonian merkitystä
argentiinalaisille voisi verrata siihen, mitä Lappi merkitsee suomalaisille.
Tämä on heille villiä etelää. Welesilaiset siirtolaiset Gaimanissa keskittyivät
maanviljelyyn. Sadeolot ovat päinvastaiset kuin Britanniassa, mutta Chubut-joen
laakso tarjosi vettä ja he rakensivat kanavien avulla kastelujärjestelmän.
Joskus tämä Andeilta tuleva joki myös tulvi, mikä myös kasteli maaperää. 1899
tulva oli tosin niin suuri, että myös talot jäivät veden alle ja asukkaat
joutuivat pakenemaan laaksosta. Nykyisin yläjuoksulla oleva pato estää
tulvat. Kaiken kaikkiaan siirtolaisuus Etelä-Amerikkaan on
ollut paljon muutakin kuin espanjalaisten ja portugalilaisten siirtolaisuutta,
etenkin mantereen eteläosissa. Mutta täällä on käynyt vähän niin kuin
Pohjois-Amerikassakin, jossa yksi valtakieli ja -kulttuuri pikku hiljaa sulattaa
itseensä muut pienemmät siirtolaisryhmät. Walesilaistenkin yksi motiivi oli kai
pyrkiä täällä säilyttämään omaa kulttuuriaan ja erikoista kieltään, mutta siihen
heidän voimansa eivät kuitenkaan pitkässä juoksussa
riittäneet. |