Eilen auringonnousun aikaan saavuimme Vitóriaan. Jälleen kerran osoittautui viisaaksi saapua valoisaan aikaan. Nytkin meillä oli selvittämistä siinä, minne voimme pysäköidä paattimme. Oppaan tiedot olivat vanhentuneita ja matkan varrella eräiltä ranskalaisilta saamamme neuvot siitä, mitä poijuja voi käyttää, olivat juuri päinvastaiset, mitä paikan päällä selvisi. Lisäksi poijuun kiinnittymistavassa on useita eri variaatioita, joiden selvittäminen pimeässä on paljon hankalampaa. Ainakin seuraaviin variaatioihin on törmätty: suomalainen tapa, jossa otetaan lenksu poijun päältä (aika harvinainen), tai sitten otetaan pleissatulla päällä oleva kiinnitysköysi poijun alta tai poijun läpi tulee putkea pitkin juokseva köysi, jossa on pleissattu pää. Asian selvittäminen pilkkopimeässä ja mahdollisesti lisäksi navakassa tuulessa on paljon ikävämpää kuin päiväsaikaan. Tila manööveerata saattaa myös olla rajallinen toisten alusten ja matalan veden takia.

Päädyimme lopulta ottamaan erään vapaa peräpoijun ja kiinnitimme keulan laituriin. Vastaanotto venekerholla oli erittäin ystävällinen. Lupasivat meille, että voimme pitää paikan ainakin maanantaihin saakka. Saimme heti hyvän kontaktin paikallisiin purjehduksen harrastajiin. Tämä on Vitórian ainoa venekerho ja täällä on satakunta paattia, joista kolmasosa on purjeveneitä. Moottoriveneilijöiden pääasiallinen harrastus näyttää olevan urheilukalastus. Jos vertaamme kahden samankokoisen pääkaupungin Vitórian ja Helsingin huviveneiden määrää, niin ero on huikea. Suomalaiset ovatkin todellista veneilykansaa. Ja ehkä lyhyt noin kesän mittainen veneilykausi onkin hyvä asia ja edesauttaa jaksamista harrastaa veneilyä, eikä asia pääse karkaamaan käsistä, niin kuin meille on käynyt.

Vitória on suurin piirtein Helsingin kokoinen kaupunki ja Espírito Santon osavaltion pääkaupunki. Jesuiittapappi José De Anchieta oli 1551 perustamassa Vitóriaa ja tätä yhtä Brasilian pienimmistä osavaltioista. Kahvinviljely oli ennen pääelinkeino, mutta nykyisin kaivannais- ja selluloosateollisuus ovat merkittäviä. Kaupungista vähän pohjoiseen sijaitsee Tubaräon satama, joka on maailman toiseksi suurin ”mineral complex”. Rannikolla näkyi olevan myös vilkasta öljyn ja kaasunporaustoimintaa

Kauniin rantaviivan takana nousee 1000-1500 metrin korkuisia kukkuloita. Jotkut sanovat, että Brasilia alkaa täältä. Jäämme tänne muutamaksi päiväksi selvittämään asiaa. Ensivaikutelma ainakin on, että olemme saapuneet hyvin erilaiseen paikkaan kuin Bahia.