Ensimmäinen päivän ohjelma Cocoksella oli saada perämoottori toimimaan. Olimme Shark Bayssä pitkästä aikaa käyttäneet sitä ja laittaneet sisään vanhaa bensiiniöljyseosta. Huomasimme jo silloin, että seos oli ilmeisesti liian vanhaa ja oli virhe käyttää sitä, koska moottorissa oli jo silloin toimintahäiriöitä. Nyt se ei sitten lähtenyt enää käyntiin ollenkaan. Putsasimme koko polttoainepuolen ja nyt se taas pelittää.

Tuulta on ollut sen verran, että ei tästä veneeltä kuitenkaan olisi ollut paljon minnekään asiaa. Ainoa paikka purjeveneille ankkuroida atollin sisällä on pohjoisessa oleva Direction Island, joka antaa suojaa vallitseville idän puoleisille tuulille aina kaakosta pohjoiseen. Nyt tuuli tulee kuitenkin suoraan etelästä ja atollin sisäosan halkaisija on kuutisen mailia. Pienellä kumiveneellä matkanteko 10 m/s tuulessa ei terävässä aallokossa ole järkevää.

Atolli koostuu useista pikku saarista, jotka ovat ympyrän kehällä. Lähin saari, jolla on asutusta, on parin mailin päässä oleva Home Island. Siellä asuu muutama sata lähinnä malesialaista alkuperää olevaa asukasta. Toinen asuttu saari on toisella puolen atollia sijaitseva West Island. Se on hallinnollinen keskus ja siellä asuu puolitoista sataa aussia.

12 mailia pohjoiseen sijaitsee pieni mailin läpimitaltaan oleva atolli, jossa ei ole kunnollista sisälaguunia eikä minkäänlaista ankkurointipaikkaa. Nämä kaksi atollia löysi 1609 Kapteeni Keeling. Saaret tunnet myös nimella Cocos Keeling Islands. Ne olivat silloin asumattomia.

Ensimmäinen asukas oli eteläisimmälle saarelle asettunut John Hare 1826. Vuotta myöhemmin saapui John Clunie Ross ja asettui Home Islandille. Kerrotaan, että nämä kaksi herraa eivät koskaan tavanneet silmäkkäin ja ehkäpä Hare pettyneenä siihen, että hänen rauhaansa oli tultu häiritsemään, lähti muutaman vuoden päästä pois.

Ross toi atollille malesialaisia ja aloitti kookospähkinöiden laajamittaisemman tuotannon. Sen seurauksena oli alkuperäisen sademetsän tuhoutuminen. Kookospähkinät ja kobra ovat edelleen saaren ainoa vientituote pienimuotoisen turismin lisäksi.

Tiheänä kasvava kookospalmujen metsikkö ei siis ole se alkuperäinen näkymä, vaikka varmaan niitä kookospalmujakin joukossa oli. Näinhän se on Suomessakin, että sitä koskematonta metsää tuskin löytyy. Ja ihmisillä oleva mielikuva kauniista luonnonmetsästä on kovin erilainen kuin se ryteikkö, mitä se yleensä todellisuudessa olisi.