Viikon päivät vierähtivät telakalla. Jotenkin nuo päivät venähtivät aika pitkiksi, vaikka jonkin verran käytimme zulupoikia apuna puhdistus-, vahaus- ja kiillotushommissa. Suurin osa työstä on kuitenkin sellaista, että sen mieluiten tekee itse.

Telakat ovat yleensä likaisia, eikä kuivilla halua olla yhtään pidempää kuin on pakko. Tällä telakalla ja marinalla on oma erikoisuutensa. Se on kultapöly. Richards Bay on maailman suurin kullan lastaussatama. Ja sopivalla tuulella telakalle ja marinaan kantautuu kultapölyä. Se on kuitenkin hyvin hienoa ja mustaa pölyä, eikä sitä kannata rikastumisen toivossa ryhtyä keräilemään.

Nyt olemme olleet kolmatta vuorokautta takaisin vedessä ja jatkaneet siivous-, huolto- ja pikku korjaustöitä.  Toistaiseksi isoin yllätys tuli ankkuripelin vuosihuollon kanssa. Totesimme toimintahäiriön: välillä moottori toimii ja välillä ei. Aluksi ajattelimme, että kyseessä on jokin tavanomainen kontaktivika. Mutta pian havaitsimme, että ongelma on itse sähkömoottorissa. Saa nähdä, onnistummeko korjaamaan sen.

Syy vinssien toimintahäiriöihin vähän ennen saapumistamme tänne paljastui. Vinssit olivat sisältä jokseenkin kuivat. Tähän mennessä on hyvin riittänyt, että vinssit purkaa, puhdistaa ja rasvaa kerran vuodessa. Nyt sitten aprikoimme, olisiko syy siinä, että suolavesi olisi sitten Opua vuosihuollon huuhdellut vinssejä tavanomaista enemmän vai siinä, että vinssien valmistaja on vaihtanut aiemmin käytettävän mustan rasvan uuteen valkoiseen, jota käytimme viimeksi. Viskositeetti on erilainen ja uutta rasvaa kuluu kaksi kertaa enemmän kuin ennen, mikä varmaan on ihan hyvä valmistajan myynnin kannalta.

Joskus on vaikea ymmärtää, mitä järkeä koko hommassa on, kun voisi istua kotona sohvalla katselemassa telkkaria.